Leppäkerttukäsinuket

Laitoin kaasujalan suoraksi ja suristelin sarjatyönä tytölle leikkeihin kasan leppäkerttu-käsinukkeja. Tytön mielestä ne olivat niin kivoja, että leikit alkoivat jo ompelupöydällä. Myyrä ja Tiainen ovat viime talven virkkauksia, ne pääsivät myös osaksi teatteriesitystä.

On tavallista tylsempi arkipäivä. Mitähän sitä voisi tehdä, Myyrä miettii?

Myyrä löytää äidin laatikosta jotain mielenkiintoista, puuhelmiä. Tulkaapa Martti Leppänen ja Tiainen tänne, niin pelataan jalkapalloa.

Pirkko Leppänen on löytänyt korillisen puolukoita. Ihmeellistä kyllä, puolukat kasvoivat äitin korulaatikossa. Tulkaapa kaverit apuun, poimitaan toinenkin kori täyteen yhteistuumin.

Mitäs täällä tapahtuu? Pertti Leppänen on perustanut kaivoksen ja ryhtynyt lapioimaan. Ystävät hämmästelevät Pertin pölhöilyä ja ehdottavat kaivurin hankkimista.

Kaveruksilla alkaakin olla jo nälkä, nyt maistuu iltapuuro. Kerttu Leppänen keittelee puuroa ison sienen juurella. Kaikille riittää hyvää puuroa ja Pirkko jakaa koristaan puuron päälle punaisia puolukoita. Mitä ihmettä, äiti on narrannut, nämä ovatkin helmet! No ei se mitään, helmet kolisevat kivasti puurokattilassa.

Leppäkerttu kiinnittyy tarralla sormikasosaan. Näin minun tarvitsi ommella vain kaksi sormikasosaa neljälle leppäkertulle. Jos myöhemmin ompelen lisää hahmoja, niin voin laittaa niidenkin pohjaan tarran ja kiinnittää ne samaan sormikasosaan. Olen miettinyt käsinukkeperheen jatkamista mm. etanalla, sudenkorennolla ja perhosella. Nappilaatikosta löytyivät silmät ja nenä, vanhat kengännauhat kelpasivat vielä tuntosarviksi. Siipien taustat ovat värikkäistä tilkuista ja siiven alla on tarra, näin siivet saa avattua ja leppäkertut pystyvät lentämään.

Vinkki sormikasosan ompeluun: Leikkaa kankaasta kaksi neliötä. Piirrä kaavapaperille käsi. Neulaa kankaat oikeat puolet vastakkain yhteen ja vielä kaavapaperi päällimmäiseksi. Ompele viivaa pitkin. Revi kaavaperi pois. Leikkaa ompeleiden vierestä ja jätä kapeat saumanvarat. Näin sormikasosasta tulee tarkasti kaavan muotoinen. Huom. tarrat kannattaa ommella paikoilleen ensin. Käsinuken pohjan saisi helposti myös vanhasta parittomasta sormikkaasta.

Leppäkertut olivat niin houkuttelevia, että ne pääsivät leikkeihin puolivalmiina. Näiden avulla voi opetella värejä, pilkkujen laskemista (olisikohan pitänyt ommella jokaiselle eri määrä pilkkuja siipiin), harjoitella tarrojen kohdistamista ja sormikkaan pukemista. Pohjaan voisi laittaa myös nepparikiinnityksen, jolloin tulisi nepparin kiinnitysharjoituksia. Piirtelin leppäkerttujen kaavan vanhan käsinuken pohjalta ja tein kaavaan omia muokkauksia. (Voin pistää kaavan tulemaan sähköpostilla, jos joku kiinnostui. Vielä en tässä blogin alkuvaiheessa laita kaavoja tänne nettiviidakkoon)

Tein kaivamistyötä ja löysin tälläisiä kaavoja käsinukkeihin nettiviidakosta
Ruotsinkielellä, havainnollistavin kuvin käsinuken kaavoja
http://www.ungafakta.se/pyssel/skapa/dockteater/

Kierrätyskeskuksen sivulta saa ohjeet liito-oravan ompeluun
http://www.kierratyskeskus.fi/ymparistokoulu_polku/lennu_liito-orava_ymparistokerho/nain_aloitat_lennu_liito-orava_ymparistokerhon

Peruskäsinuken kaava
http://lastenmissio.fi/joomla252/dmdocuments/Kasinukke_kankaasta.pdf

Suosikkireseptit kirjoneulelapasiin

Aika päivittää lämmintä vaatetta päälle. Olen neulonut vain parit kirjoneulelapaset, mutta sitäkin enemmän olen kerännyt ohjeita hienoihin lapasiin. Kyllä minä vielä joskus teen nämä kaikki.

Kurikkarasat

Nro 1. Kurikkarasat

Tein nämä jo vuosia sitten. Ohjeen löysin Ilkka-sanomalehdestä (22.2.2001). Lankana käytin Ida konepestävää sukkalankaa Gjestal spinneri ja Marks & Kattensin Safir superwash villalankaa. Langat ovat osoittautuneet tosi kestäviksi, eikä nukkaakaan ole tullut kovasta käytöstä huolimatta. 

Ohje löytyy myös kirjasta Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Täällä blogissa on paljon kauniita kuvia muista lapasista, jotka on tehty kirjan ohjeiden mukaan.  

http://haavistokal.blogspot.fi/2008/05/rasa-ja-kurikkarasat-no-96.html

Linkki on vanhentunut, mutta Kurikkarasan kirjoneulemalli löytyy ainakin Pinterestistä

Kirjoneulelapasiin sopiva aloitus kierreraidalla oli minulle uusi tuttavuus, mutta se oli helppo tehdä. Raita syntyy nurjilla silmukoilla, kun neulotaan vuorotellen kahdella värillä ja langat kierretään neuletyön edessä toistensa ympäri. Blogissa on myös muita kansanomaisia neulemalleja.

http://perinteet.blogspot.fi/2011/04/kierreraita-lapasten-ja-sukkien-suihin.html

Nro 2. Orava ja tammenlehvä

Nämä ovat neulomislistalla seuraavana. Kuvio on kaunis ja näyttävä.

http://www.ravelry.com/patterns/library/squirrel-and-oak-mittens

Nro 3. Maatuskalapaset

Maatuskoja tulvii ympäriinsä kaikkialla, kankaissa, vaatteiden applikaatioissa, kirppiksillä. Nyt taitaa olla menossa maatuskavillitys. Minä olen kyllä valmis villiintymään! Näitä voisi tehdä vaikka kuinka monet eri väreissä.

http://www.ravelry.com/patterns/library/maatuskat

Nro 4. Pääkallolapaset

Pääkallolapaset voisin tehdä lahjaksi veljille, jos vain ensin saisin kudottua omat lapaseni valmiiksi...

http://www.ravelry.com/patterns/library/pirate-mittens

Nro 5. Lapaset merihevosen kuvalla

Olenkohan ollut aikaisemmassa elämässäni merihevonen. Pidän merihevosista ja työn alla on mm. merihevospenaali ja merihevosnypläys. Pian myös merihevoslapaset.

http://www.ravelry.com/patterns/library/selbuvott-or-not-alias-selbu-sea-horse-mittens

Ekstra: Pöllölapaset

Nämä lapaset on tehty silmukoiden siirroilla palmikkoneuleen tapaan. Tässä on vaihtelua, jos kirjoneuleet alkavat kyllästyttää.

http://kelbournewoolens.com/patterns-free/give-a-hoot

Täältä niitä villalankoja löytyy.

Jos näistä neuleista jää jämälankakeriä, niin tässä on vinkkejä miten niistä pääsee kauniisti ja kätevästi eroon:
Henkareiden päällystäminen
Katuharjan varren koristelu

Naulakon opasteet

Ompelukone on kesän ja syksyn aikana ollut yhteistyökyvytön, joten olen väkertänyt paljon käsin. Tässä on yksi valmistunut tuotos, naulakkoon kyltit pyyheliinoille. Tein kirjonnat pieniin kangaskaupan näytetilkkuihin. Valmiit kirjonnat ompelin pikkuruisiksi tyynyiksi. Tyynyn taakse kiinnitin kangaslenkin, sen avulla nimikyltin voi ripustaa monella tavalla. Joko naulakkoon, pyyheliinan lenksun ympärille tai sellaiseen pyyheliinanipsuun yhdessä pyyhkeen kanssa.

Käsityömessujen tuliainen

Käväisin Oulussa käsityömessuilla. Olen jo pitkään suunnitellut hankkivani Berninan ompelukoneen, jossa on vapaakirjontaa varten BSR-tikkausjalka. Sillä voi kirjoa vapaasti kankaalle ja optinen silmä pitää tikin pituuden aina yhtä pitkänä. Lisäksi hankin koneeseen paininjalkaan kiinnitettävän sormisuojan. Yhdessä nopeuden säädönn kanssa ompelukoneen pitäisi olla nyt melko turvallinen lapsen kanssa käytettäväksi.

Muok. 7.5. 2015

Miten brs-tikkausjalka toimii?
Miten ompelukoneen käyttö onnistuu lapsilta?

  
Käytön myötä olen havainnut, että nämä ominaisuudet ovat hyviä ja tarpeellisia ompelukoneessani:
- Ylälangan pujotin, ei tarvitse itse sihdata lankaa neulansilmän läpi.
- Paininjalan puristuksen säätö
- Runsas koristeommel valikoima, 176 erilaista. Lisäksi aakkoset neljällä eri fontilla, mutta niille ei ole tullut paljon käytttöä.
- Kone ompelee paksuimmatkin kohdat helposti, jopa kymmenen farkkukerrosta + kaksi ulkoilukangaskerrosta + vetoketju ylittyivät tässä viikonloppukassissa
- Ompeleen leveyden ja tikin pituuden voi säätää millimetrin tarkkuudella napista näpytellen. Erityisesti tästä on hyötyä, kun säätää täydellistä siksakkia applikaation ompelua varten.
- Automaattinen napinläpi, saan tehtyä kaikki napinlävet täsmälleen yhtä pitkiksi yhdellä napinpainalluksella, kun koneessa on tikkilaskuri. Napinläpi valikoimaan kuuluu kymmenen erilaista napinläpeä.
- Neulastop, neulan voi ohjelmoida siten, että se jää ompeleen lopussa aina ylä- tai ala-asentoon. Nurkissa käännyttäessä kangas pysyy tarkasti paikoillaan, kun neula jää ala-asentoon.
- Peruutuksen saa kytkettyä päälle, jolloin molemmat kädet vapautuvat työn ohjaamiseen.
- Neulan asentoa voi säätää sivuttaissuunnassa yhteentoista eri asentoon. Voin ommella niin että paininjalka on kankaan päällä, jolloin syöttäjä kuljettaa kangasta tasaisesti eteenpäin, neulan paikkaa säätämällä saan reunatikkauksen sopivaan kohtaan.
- Ompelunopeuden säätö, varsinkin lapsille hyvä  
- Ompelukone ei lähde liikkeelle, jos paininjalkaa ei ole laskettu alas.
- Ja lopuksi bsr-tikkausjalka on vertaansa vailla, sillä saa ihanaa jälkeä.

Näitä ominaisuuksia ompelukonemyyjä kehui, mutta minä en ole niitä tarvinnut:
- Työvalo on kirkas ja molemmin puolin paininjalkaa, jolloin mikään ei jää varjoon. Led-valaisinta ei tarvitse vaihtaa, se on melkein ikuinen.
- Näyttöruudun kirkkautta ja kontrastia voi säätää. Näyttöruudun säädöt näkyvät myös, vaikka näyttöruutua vilkaisee viistosti sivusta. Nämä kaksi ensimmäistä ovat varmaan sellaisia ominaisuuksia, joita kaipaisi vasta sitten kun ne puuttuvat.
- Puolaukselle on erillinen moottori, jolloin puolaaminen on helppoa koneen ollessa langoitettuna. Mitään erillistä säätöä ei tarvitse tehdä puolausta varten. Puolaus käynnistyy napista painaen ja heti täysillä, minä haluaisin itse säädellä puolauksen nopeutta, jos vaikka lankakerä on sotkuinen.
- Koneella voi ommella ilman jalkapoljinta, käynnistys ja pysäytys tapahtuu nappia painamalla.
- Paininjalan polvinostin, jolloin kankaat voisi asetella paininjalan alle kaksin käsin.

Kotona jo harjoittelin onnittelukortin tekoa vapaalla konekirjonnalla hääparille, mutta tarvitsen vielä vähän harjoitusta lisää. Käsialani on melko horjuvaa. 

Kiersin nopeasti muutkin osastot. Kierroksen perusteella arvioisin, että pinnalla ovat edelleen hihattomat tunikat, liivimekot pellavasta tai villasta. Liivimekkojen koristeena oli taskuja, vinoja helmoja, painantaa tai kirjontaa, kukin myyjä omalla tyylillään. Samoin useassa kojussa oli myynnissä helmiä ja palloja korujen tekoon. Minä mietin, että miten saisin tehtyä vähän hehkulamppua isompia palloja, jotka voisi pujottaa kattolampun sähköjohtoon. Ei mitään varjostinta, pelkkä pampuloilla päällystetty johto. Lankakeriähän voisi ainakin pujotella, mutta taitavat pölyyntyä liikaa katosta roikkuessaan.

Tämän linkin takaa löydät erilaisia tekniikoita, joihin uusi ompelukoneeni on oivallisesti taipunut. Luvassa on kankaankoristelua ja erilaisia ompelukoneniksejä.

Perustukset

Viikon verran olen kypsytellyt ideaa ryhtyä bloggaajaksi. Olen miettinyt miksi haluaisin kirjoitella käsitöistä ja jakaa elämääni julkisesti. Halu kokeilla jotakin uutta on saanut minusta otteen, kai se on kokeiltava, niin tiedän sopiiko tämä minulle. Itsensä haastaminen ja uuden opettelu on hyödyllistä. Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Voihan se olla mukavaa pitää päiväkirjaa käsitöistä. Arjessa tuntuu, ettei mitään saa tehdyksi, mutta täällä voi käydä katselemassa, että olenhan minä jotain saanut väkerrettyäkin. Tänne voin tallentaa myös suunnitelmia, jotka jäävät odottamaan vielä toteutumistaan. Ehkä onnistun jakamaan käsityön ja itsetekemisen iloa. Se vasta olisi hienoa!

Sydäntäni lähellä ovat siis käsityöt ja niiden ympärille tämä blogi rakentuu. Pidän käsitöiden tekemisestä, koska niin saan juuri itseni näköisiä ja kokoisia vaatteita ja esineitä. Juuri nyt on työn alla mm. lampunvarjostin, pyyheliinanaulakon "kädet, kasvot, vieraat" -kyltit, käsinukkeja. Jos en jotakin löydä valmiina, niin helpointa on tehdä itse. Itse tehden pääsen myös halvemmalla, oli kyseessä sitten uusi tuote tai vanhan korjaus. Teen käsitöitä laidasta laitaan: ompelen, neulon, kirjon, virkkaan, kudon, nyplään... Tekniikalla ei ole väliä kunhan työ tulee tarpeeseen. Ehkä  satunnaisesti raportoin uusista kokeilemistani resepteistä, sillä olen myös innokas leipoja ja ruoanlaittaja. Kodinhoito on pakkopullaa, mutta jos askareita voi jouduttaa jollain niksillä, voisin jakaa senkin eteenpäin.

Blogin nimen keksiminen oli hankalaa. Monen ehdotelman jälkeen päädyin Kangaskorjaamolla-nimeen. Mieheni tuumasi, että onhan paikkakunnalla myös karaokekorjaamo, niin miksei yksi kangaskorjaamokin tänne sopisi. Tärkeintä olisi, että jo nimestä välittyisi blogin sisältö; täällä siis tehdään jotain kankaasta ja joskus myös langoista.

Kerronpa vielä miten käsityöinnostukseni on saanut alkunsa. Mummini ompeli paljon, minulla on vieläkin tallella mummini minulle ompelemia lastenvaatteita.  Pääsin ompelun alkuun huolittelemalla siksakilla vaatteiden saumanvaroja, sitten siirryin barbien vaatteiden ompeluun ja lopuksi ompelin itselleni vaatteita. Tein yläasteikäisenä ainakin villakangastakin ja farkkuhaalarin, ne olivat siihen aikaan muodissa. Villakangastakkia kutsuttiin silloin kyllä duffeliksi. Kerran halusin ommella farkkuminihameen. Mainittakoon tähän väliin, että mummi oli myös säästeliäs luonteeltaan, hän osti kangasta metrin verran. Minihameeseenhan piti leikata reilusti kasvunvaraa ja päärmeeseen piilotettiin loppu kasvuvara. Minihameeni ylsi loppujen lopuksi polven alapuolelle! Samasta kankaasta tuli vielä liivi. Mummin opeilla siis mennään.

Iloisia tutkimusmatkoja Kangaskorjaamolle toivottaa Johanna