tiistai 22. toukokuuta 2018

Ommeltu surunvalittelukortti

Suruviestin saapuessa tulee miettineeksi millä tavoin voisi muistaa omaisia, miten kunnioittaisi lähimmäisen muistoa. Useimmiten surutaloon viedään kukkia, mutta minä haluaisin ottaa osaa suruun ja hautajaisiin jotenkin muuten kuin kukkalaitteella tai tavallisella suruadressilla. Mutta ovatko perinteet niin vahvat, että niistä ei voi poiketa?

surunvalittelukortti ommellen


Joka tapauksessa päädyin ompelemaan itse suruadressin tai surunvalittelukortin, miten sitä nyt nimittäisi. Lisäksi laitoimme kukkalaitteen verran rahana yhteisadressiin, joka löytyi vainajan kotipaikkakunnan kukka- ja hautaustoimistosta. Tämä yhteisadressi on mielestäni kätevä, sen summan omaiset voivat käyttää parhaimmaksi katsomallaan tavalla.

Aikaisemmin olen turvautunut surunvalittelukukkien sijaan myös lounaslahjakorttiin. Varmistin ensin, jotta lounaan voi ottaa myös kotipakettiin. Olen ommellut nenäliinapussukan surevalle kauniista kankaasta ja täyttänyt sen nenäliinoilla. Arvostan myös henkilökohtaista vierailua. Surutaloon ei ole välttämättä helppo mennä käymään, mutta surun hetkellä tukea ja läsnäoloa kaivataan eniten.

surunvalittelukortin ompelu



Surunvalittelukortin ompelu


Suunnittelin ensin teeman surunvalittelukorttiin: autio ranta, meri, kaislikko, joutsen ja laskevan auringon kajo. Valitsin työskentelytavaksi tilkkumaalauksen. Saksin tilkuista vapaalla kädellä muotoja ja sommittelin niitä paksun taustakankaan päälle. Kaislikkoon lisäsin langanpätkiä vanhasta lankakartasta. Erityisen tyytyväinen olen auringon kajo tilkkuun, se on käsin maalattu aikaisempaan käsityöprojektiin. Tilkkujen päälle laitoin ohutta tyllikangasta.

tilkkumaalauksen ompelu


Seuraava vaihe olikin tilkkumaalauksen ompelu. Pingotin kangaskerrokset ompelukehykseen. Laskin ompelukoneen syöttäjän pois käytöstä. Säädin piston pituuden ja leveyden nolliin. Liikuttelin käsin kangasta ompelukehyksen avulla paininjalan alla. 

Minun ompelukoneessani on erityinen bsr-tikkausjalka, jossa optinen silmä hoitaa vauhdin säätelyn. Mutta tavallisellakin ompelukoneella voi kirjoa parsintapaininjalalla ja jalkapolkimesta vauhtia säädellen.

Käytin konekirjontalankaa ylälankana, se on kiiltävää ja löyhäkierteisenä peittävämpää kuin tavallinen ompelulanka. Vahvistin tilkkujen muotoja kirjoen niiden reunoja pitkin. Kirjoin lisää yksityiskohtia; lehtiruoteja, joutsenen sulkia, auringon säteitä. Tilkkumaalaus sai kartongista kehykset.

Vinkki: You Tubesta löydät ohjevideoita vapaaseen konekirjontaan/ tilkkumaalaukseen hakusanoilla free (motion) machine embroidery.



itse tehty surunvalittelukortti


Surunvalittelukortin sisäpuolelle tulostin runon erilliselle paperille. Paperin keskitaitteen koristelin pitsinauhalla.

"Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen. 
Se laskee virran hopeaan,
on aalto vilpoinen."

J.L Runeberg


Kirjekuoren askartelu


Valmis surunvalittelukortti kädessäni ihmettelin, että mistäs löytyisi tarpeeksi suuri kirjekuori. En tullut huomioineeksi tilkkumaalauksen suunnittelussa A4-kirjekuoren kokoa. Ratkaisu löytyi Suomen majakkaseuran kalenterista. Repäisin irti huhtikuun sivun, ja askartelin siitä ja vesivärilehtiön sivusta kirjekuoren. Nyt kirjekuori jatkaa kortin merellistä teemaa. Juurikin huhtikuussa saimme suruviestin ja osallistuimme hautajaisiin.

kirjekuoren askartelu


Surun määrää ei voi mitata tai vertailla


Olen oppinut elämäni aikana surusta ja vastoinkäymisistä paljon. Koettelemusten ja raskaiden elämänvaiheiden jälkeen olen pakostakin joutunut miettimään elämälleni suuntaa ja muokkaamaan ajatusmaailmaani. Mistä minä saan voimaa ja sisua jatkaa, mistä ajatuksista ja toimintatavoista minun pitää luopua. Olen opetellut pysymään pinnalla ja menemään eteenpäin.

Olen oppinut sanomaan: "Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu:" Voin vain yrittää asettua toisen saappaisiin. Vaikka olisin läpi käynyt saman menetyksen kuin ystäväni, en voi silti sanoa tietäväni miltä hänestä tuntuu. Tiedän että omalle kohdalle osunut menetys tuntuu aina suurimmalta, eikä surun määrää voi mitata tai vertailla.

Tiedän että elämä on lyhyt. Oikeaa hetkeä hyvästeille ei ole. Se takia haluan käyttää elämäni tärkeiden ja merkityksellisten asioiden parissa. Jos asialle voi tehdä jotain niin teen, jos asia on vaikutusvaltani ulottumattomissa, niin siirryn eteenpäin. Pienet murheet ja vastoinkäymiset ohitan olankohautuksella. Tavaroita saa kaupasta uusia, mutta menetettyjä ihmisiä ja ihmissuhteita ei voi korvata.


Raskaiden elämäntilanteiden kohtaamisesta ja toisen asemaan asettumisesta kirjoitti aivan äskettäin myös Mitäs meille -blogi: Onko kaikilla yhtä rankkaa?  Jos haluat lukea lisää aiheesta, niin tässä on ajatuksia herättelevä teksti.

Kangaskorjaamon persoonalliset ja idearikkaat käsityöt löytyvät myös

maanantai 14. toukokuuta 2018

Scuban ompelua - mekko neliönmuotoisella pääntiellä

Ompelumaailmassa on jo hetken ommeltu, pesty ja lingottu kangasta nimeltä scuba. Nyt minäkin tutustuin tähän materiaaliin ja ompelin siitä itselleni mekon. Mekon pääntielle ompelin pitsinauhan ikään kuin koruksi.

scuban ominaisuudet käytössä


Etsin kangasta hautajaisiin sopivaan mekkoon. Kangaskaupassa tutkiessani vaihtoehtoja päädyin scubaan, koska siinä oli himmeästi kiiltävä pinta. Kangas oli joustavaa, joten siihen ei tarvitsisi ommella vetoketjua pukemista helpottamaan. Metrihinta oli myös edullinen 9 €/m. Kankaan koostumus oli 95 % polyesteri / 5 % elastaani.


Mietin tähän mekkoon jotain "erilaista" pääntieratkaisua. Edellisessä postauksessa esittelinkin loimusametista tehdyn paidan, jonka juju syntyi boleromaisesta pääntiestä.  Tämän mekon juju on puolestaan neliönmuotoinen pääntie, jonka huolittelin muotokaitaleella. Reunustin pääntien valkoisella käsinvirkatulla pitsillä, joka purettu vanhasta tyynyliinasta. Kapea pitsi taipui nurkissa hyvin 90 asteen kulmaan, eikä nurkissa tarvinnut  tehdä turhia taitteita.

mekko scubasta



Scuban ominaisuuksia


Scuba on alun perin märkäpukujen materiaali, myöhemmin scubasta on kehitetty vaatetuskäyttöön sopiva materiaali. Verkkokangaskauppojen sivuilla scubaa suositellaan mm. urheilutrikoihin, leggingseihin, takkeihin, mekkoihin ja peplumhelmaisiin paitoihin.

  • Scuba on polyesteriä. Seassa voi olla lisäksi lycraa/ elastaania 4-8 %.
  • Scuba on paksumpaa kuin perustrikoo. Trikoon neliöpaino on noin 200 g ja scuban noin 260 g. Näin ollen vartalonmyötäisissä vaateissa paksumpi kangas silottelee vartalon muotoja, se on "anteeksiantava" materiaali.
  • Kankaan reuna ei purkaudu. Tätä ominaisuutta voi hyödyntää ompelussa monella tapaa: reunat voi jättää kääntämättä esim. paidan helmassa tai poimutuksissa. Saumanvarat voi jättää vaatteessa näkyviin.
  • Tekokuituna scuba on sähköinen materiaali. Huomasin että ommellessa kangas imee hyvin ompelupöydältä pölyt. Scubasta ommeltu mekko tarvitsee alushameen, ettei tarraudu jalkoihin.
  • Materiaali päästää väriä, sille suositellaan ensimmäiset pesut erillään muista vaatteista. 
  • Scuban pesuun suositellaan urheiluvaatteille tarkoitettuja pesuaineita. Ts. scuban sisältämä elastaani ei pidä huuhteluaineista.
  • Scuban neulosrakenteen sisään "onteloihin" jää ilmatilaa, joten voisi kuvitella, että kangas on perustrikoota lämpimämpää. Varsinkin kun se on paksumpaakin kuin trikoo. Mekkoni ei kuitenkaan tuntunut erityisen kuumalta tai hikiseltä. Huhtikuun lopun auringon paisteessa se oli ainakin sopivan kevyt.


mekko pitsipääntiellä


 Scuban ompelua kulissien takana:


Scuban ompelu sujui yhtä helposti kuin minkä muunkin joustavan kankaan ompelu. Ompelukoneessa ja saumurissa molemmissa oli numeron 75 pallokärkineulat.

Jälkiviisaana voin todeta, että kangas olisi pitänyt pestä yksinään useamman kerran ennen leikkaamista. Nyt pesin kankaan vain yhden kerran 40 asteessa. Valkoinen pitsi muuttui harmaaksi, kun pesin mekon ensimmäisen kerran valmiina. En anna tämän harmittaa. Päätin että eroa ei huomaa kukaan, koska pitsin alkuperäinen värisävy ei ole vieressä vertailtavissa.

Koskaan ei kannata aliarvioida naista ompelukoneen ääressä. Aloitin ompeluun perjantai-iltana klo 21:00. Mies kysyi onko minulla varasuunnitelmaa, jos en ehdi saada mekkoa valmiiksi lauantaiaamuun mennessä. Mekko oli helmapäärmettä vaille valmis puoleen yöhön mennessä. Aamulla viimeistelin helmapäärmeen, koska en yöllä voinut sytyttää valoja talon ainoan kokovartalopeilin eteen tarkistaakseni helman tasaisuuden. Onneksi materiaali oli joustava, eikä tarvinnut sitä vetoketjua ommella yöllä silmät sirrillään.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin jotain scuban sähköisyydestä, niin mekko oli todella sähköinen. Mietin tekokuituisen alushameen ja  puuvillatrikoisten pyöräilyshortsien toimivuutta alushameena. Valinta kallistui pyöräilytrikoisiin, tämä "alushameratkaisu" olikin toimiva. Sähköisyyden poistamiseksi voisin kokeilla myös etikkaa huuhteluainelokerossa.

Sanotaanko näin että en ensikerrasta ihastunut scubaan. Annan materiaalille silti toisenkin mahdollisuuden. Olen ostanut jo valmiiksi erilaatuista scubaa urheiluhousujen/ leggingsien ompelua varten. Haluan tietää onko scuba urheiluvaatteena parempi, onko se riittävän hengittävä. 

Kulissien takana sovituskuvatkin ovat.... no juuri tällaisia :D
scuban ompelu


Loppukevennys: Scubaa ommellessa tuli mieleen yksi laulu, joka sai uuden sanoituksen.

Ompelen scubaa, sävel: Kuuntelen Tomppaa

Kun ompelen scubaa
kun luulen, että muodissa oon
ja kaikki komppaa.
Pölypilven se mukaansa kerää, kerää.
Kun ompelen scubaa
ja mekko mun jalkaan kiihkeänä mukaan tarttuu,
juhliin alushameetta en mee, en mee.



Tekstin tietolähteenä käytin Kangaskapinan sivuja scubaneuloksesta.

Ompele oma onnesi -blogista voit lukea lisää mitä scuba on ja mihin sitä voi käyttää.


Tämä mekko on ommeltu hautajaisiin. Seuraavassa postauksessa kerron millaisen surunvalittelukortin ompelin omaisille muistoksi. Samalla jaan toisenkin vinkin, miten voi ommellen muistaa surevaa omaista.

Tervetuloa seuraamaan Kangaskorjaamon persoonallisia ja idearikkaita käsitöitä

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Erilainen pääntie paitaan - kaavakokeilu

Halusin kokeilla jotain uutta ja erilaista pääntietä paitaan. Sain idean paidasta, johon on yhdistetty ikään kuin lyhyt jakku tai bolero. Boleromaiset kappaleet leikkasin erillisinä ja laskostin olkasaumaan. Lopputulos on kulmikas ja samalla avoin pääntie.

paita loimusametista


Nuorena minulla oli tapana ommella silloin tällöin pelkästään ompelun ilosta. Halusin kokeilla ja opetella uutta. Kerran ompelin mustan vartalonmyötäisen kotelomekon, koska halusin tehdä jotain trendien mukaista. En kuitenkaan käyttänyt kotelomekkoa kertaakaan.

Joskus tein kauniin kangaslöydön, josta oli suorastaan pakko ommella jotain. Muistan vaaleanpunaisen farkkukankaan, josta tein farkkutakin, mutta se varastettiin ihan uutena. Joku muukin ihastui siihen. Minulla oli ihana mummi, joka sponsoroi ompeluharrastustani, tuki ja neuvoi. 

Nykyään ompelen enimmäkseen tarpeeseen. Aikani on kortilla, joten kankailla hassuttelu ja kokeileminen ovat jääneet. Tämä paitaprojekti olikin oikein hauska välityö. Tärkeintä oli ommeltu matka, lopputuloksen onnistuminen tai epäonnistuminen ei pelottanut. Materiaali löytyi vaatekaapin ylähyllyltä, olin unohtanut sinne täyspitkän loimusamettihameen.


erilainen pääntie paitaan


Kun ei ollut pelkoa, että tuhoaisin kankaan käyttökelvottomaksi (hamettakaan ei ollut kertaakaan käytetty), niin lähdin muokkaamaan kaavoja ihan kaavojen muokkaamisen ilosta. Mitä tapahtuu jos leikkaan tästä näin tai onnistuuko tällainen laskostus?

Ompelun alkumetreillä tuntui, ettei tästä taida paitaa tulla. Ensimmäisessä sovituksessa etukappale pysyi hädin tuskin rintojen päällä ja boleron malliset kappaleet retkottivat ihan missä sattui. Hihojen kiinnittäminen ja bolerokappaleiden tikkaaminen etukappaleeseen auttoivat ja paita alkoi pysyä päällä paremmin muodossaan.

Lopputulos on minun silmääni tosi kiva. Tykkään avonaisesta pääntiestä, mutta se ei kuitenkaan tunnu liian avonaiselta, koska siinä on ikään kuin bolero päällä. Meinasin juhlia tällä synttärini pitkän kaavan mukaan, lastenvahtikin oli varattu viikonlopuksi, mutta murphyn laki iski tässä vaiheessa: oksennustauti.

Pääntien muokkaaminen

  1. Leikkasin etukappaleen yläosan omaksi kaavakseen. Katkaisin etukappaleen 4 cm kainalon alapuolelta.
  2.  Piirsin ja leikkasin etukappaleen yläosan halki kahdesta kohtaa.
  3.  Venytin kaavaa leveämmäksi, jotta saan laskoksia olkapäälle. Yksi halkeama on 3 cm leveä, joten lisäleveyttä kaavan tuli yhteensä 6 cm.
  4.  Piirsin lopullisen kaavan, olkalinjan tasasin suoraksi.

kaavan kuosittelu


Seuraavassa kuvassa näkyy miten leikkasin kappaleet paitaan. Etukappaleet tulevat 4 cm matkalle päällekkäin sivusaumassa kainalosta alaspäin.

paidan leikkaaminen


Tässä kuvassa paita on nurinpäin, jotta ompelutekniset ratkaisut erottuvat. Olalla on kolme laskosta. Etukappaleen yläreunassa on framilonnauha, jotta pääntie on napakka. Bolerokappaleet on tikattu etukappaleen päälle kiinni. Toiseen sivusaumaan ompelin kuminauhan venyttäen, jolloin paita poimuttuu epäsymmetrisesti ja helmasta tulee vino.

paidan ompelurakenteita


Erilaisia pääntiemalleja paitoihin


Tervetuloa seuraamaan Kangaskorjaamon persoonallisia ja idearikkaita käsitöitä