maanantai 1. huhtikuuta 2013

Korttigalleria

70 vuoden kokemuksella.
Näihin onnittelukortteihin minun tilkkuni hupenevat. Teen kaikki onnentoivotukset itse. Korttiaskartelu sai alkunsa viisi vuotta takaperin kirjontakurssilla, siellä taitava tilkkuilija loi taideteoksia peukalonkynnen kokoisista tilkuista. Sisuunnuin, kyllähän minäkin osaan. Aina lopputulos ei vastaa alun mielikuvaa, mutta yleensä vastaanottaja tunnistaa kortin mukana tulevan ajatuksen.


Kortti ennen ompelua.










Haastavinta on keksiä korttiin sopiva aihe. Sen jälkeen saksien heiluttelu on helppoa. Tilkkujen muotojen ei tarvitse olla viimeisen päälle, sillä ommellessa voi muotoja vielä korjailla ja lisätä yksityiskohtia. Tilkkusilpun päälle laitetaan tyllikangas (tai kristallimuovia), joka pitää silpun paikoillaan. Sitten ommellaan vapaalla konekirjonnalla muotojen mukaan ja yksityiskohtia lisäillen. Lopuksi taideteos nimetään. Ylhäällä oleva kortti syntyi viime viikonloppuna olleille apen synttäreille. Muut kortit ovat menneiltä vuosilta parhaimmistoa.



Pois tieltä risut ja männynkävyt ...ja puput.
Maasta se pienikin ponnistaa (ylioppilaalle)
Aikainen lintu nappaa madon.

Haikaran tuuraaja.

Iloinen perhetapahtuma heinäpellolla.
Haikara on matkalla.

1 kommentti:

  1. Hauskoja kortteja kyllä! Eipä tullut mieleeni että tilkkuja voisi näinkin käyttää (:

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa takuuvarmasti.