tiistai 22. toukokuuta 2018

Ommeltu surunvalittelukortti

Suruviestin saapuessa tulee miettineeksi millä tavoin voisi muistaa omaisia, miten kunnioittaisi lähimmäisen muistoa. Useimmiten surutaloon viedään kukkia, mutta minä haluaisin ottaa osaa suruun ja hautajaisiin jotenkin muuten kuin kukkalaitteella tai tavallisella suruadressilla. Mutta ovatko perinteet niin vahvat, että niistä ei voi poiketa?

surunvalittelukortti ommellen


Joka tapauksessa päädyin ompelemaan itse suruadressin tai surunvalittelukortin, miten sitä nyt nimittäisi. Lisäksi laitoimme kukkalaitteen verran rahana yhteisadressiin, joka löytyi vainajan kotipaikkakunnan kukka- ja hautaustoimistosta. Tämä yhteisadressi on mielestäni kätevä, sen summan omaiset voivat käyttää parhaimmaksi katsomallaan tavalla.

Aikaisemmin olen turvautunut surunvalittelukukkien sijaan myös lounaslahjakorttiin. Varmistin ensin, jotta lounaan voi ottaa myös kotipakettiin. Olen ommellut nenäliinapussukan surevalle kauniista kankaasta ja täyttänyt sen nenäliinoilla. Arvostan myös henkilökohtaista vierailua. Surutaloon ei ole välttämättä helppo mennä käymään, mutta surun hetkellä tukea ja läsnäoloa kaivataan eniten.

surunvalittelukortin ompelu



Surunvalittelukortin ompelu


Suunnittelin ensin teeman surunvalittelukorttiin: autio ranta, meri, kaislikko, joutsen ja laskevan auringon kajo. Valitsin työskentelytavaksi tilkkumaalauksen. Saksin tilkuista vapaalla kädellä muotoja ja sommittelin niitä paksun taustakankaan päälle. Kaislikkoon lisäsin langanpätkiä vanhasta lankakartasta. Erityisen tyytyväinen olen auringon kajo tilkkuun, se on käsin maalattu aikaisempaan käsityöprojektiin. Tilkkujen päälle laitoin ohutta tyllikangasta.

tilkkumaalauksen ompelu


Seuraava vaihe olikin tilkkumaalauksen ompelu. Pingotin kangaskerrokset ompelukehykseen. Laskin ompelukoneen syöttäjän pois käytöstä. Säädin piston pituuden ja leveyden nolliin. Liikuttelin käsin kangasta ompelukehyksen avulla paininjalan alla. 

Minun ompelukoneessani on erityinen bsr-tikkausjalka, jossa optinen silmä hoitaa vauhdin säätelyn. Mutta tavallisellakin ompelukoneella voi kirjoa parsintapaininjalalla ja jalkapolkimesta vauhtia säädellen.

Käytin konekirjontalankaa ylälankana, se on kiiltävää ja löyhäkierteisenä peittävämpää kuin tavallinen ompelulanka. Vahvistin tilkkujen muotoja kirjoen niiden reunoja pitkin. Kirjoin lisää yksityiskohtia; lehtiruoteja, joutsenen sulkia, auringon säteitä. Tilkkumaalaus sai kartongista kehykset.

Vinkki: You Tubesta löydät ohjevideoita vapaaseen konekirjontaan/ tilkkumaalaukseen hakusanoilla free (motion) machine embroidery.



itse tehty surunvalittelukortti


Surunvalittelukortin sisäpuolelle tulostin runon erilliselle paperille. Paperin keskitaitteen koristelin pitsinauhalla.

"Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen. 
Se laskee virran hopeaan,
on aalto vilpoinen."

J.L Runeberg


Kirjekuoren askartelu


Valmis surunvalittelukortti kädessäni ihmettelin, että mistäs löytyisi tarpeeksi suuri kirjekuori. En tullut huomioineeksi tilkkumaalauksen suunnittelussa A4-kirjekuoren kokoa. Ratkaisu löytyi Suomen majakkaseuran kalenterista. Repäisin irti huhtikuun sivun, ja askartelin siitä ja vesivärilehtiön sivusta kirjekuoren. Nyt kirjekuori jatkaa kortin merellistä teemaa. Juurikin huhtikuussa saimme suruviestin ja osallistuimme hautajaisiin.

kirjekuoren askartelu


Surun määrää ei voi mitata tai vertailla


Olen oppinut elämäni aikana surusta ja vastoinkäymisistä paljon. Koettelemusten ja raskaiden elämänvaiheiden jälkeen olen pakostakin joutunut miettimään elämälleni suuntaa ja muokkaamaan ajatusmaailmaani. Mistä minä saan voimaa ja sisua jatkaa, mistä ajatuksista ja toimintatavoista minun pitää luopua. Olen opetellut pysymään pinnalla ja menemään eteenpäin.

Olen oppinut sanomaan: "Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu:" Voin vain yrittää asettua toisen saappaisiin. Vaikka olisin läpi käynyt saman menetyksen kuin ystäväni, en voi silti sanoa tietäväni miltä hänestä tuntuu. Tiedän että omalle kohdalle osunut menetys tuntuu aina suurimmalta, eikä surun määrää voi mitata tai vertailla.

Tiedän että elämä on lyhyt. Oikeaa hetkeä hyvästeille ei ole. Se takia haluan käyttää elämäni tärkeiden ja merkityksellisten asioiden parissa. Jos asialle voi tehdä jotain niin teen, jos asia on vaikutusvaltani ulottumattomissa, niin siirryn eteenpäin. Pienet murheet ja vastoinkäymiset ohitan olankohautuksella. Tavaroita saa kaupasta uusia, mutta menetettyjä ihmisiä ja ihmissuhteita ei voi korvata.


Raskaiden elämäntilanteiden kohtaamisesta ja toisen asemaan asettumisesta kirjoitti aivan äskettäin myös Mitäs meille -blogi: Onko kaikilla yhtä rankkaa?  Jos haluat lukea lisää aiheesta, niin tässä on ajatuksia herättelevä teksti.


Edellisestä postauksestä löydät hautajaisiin ompelemani mekon neliönmuotoisella pääntiellä pitsillä koristellen. Samalla kirjoitin millainen materiaali scubakangas on ja mihin sitä voisi käyttää.


Kangaskorjaamon persoonalliset ja idearikkaat käsityöt löytyvät myös

10 kommenttia:

  1. Kaunis kortti ottamaan osaa lähimmäisen poismenoon. Korttia tehdessä ajatukset varmaan vieneet muistoihin. Jo mahdollisuus jutella ja muistella poismennyttä auttaa paljon. Itsetehdyt surukorttini ovat paljon yksinkertaisempia. Prässätty kaunis puun lehti, hopea sprayllä maalattuna, liimattuna valkean kortin etusivulle, jossa mustat reunat ja omakätisesti kirjoitettu osanotto suruun. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Irmeli. Juuri näin kuin sanot, käsillä tekeminen auttaa myös käsittelemään surua. Mukava kuulla, että joku muukin tekee itse surukortteja, sinun korttisi kuulostavat myös kauniilta.

      Poista
  2. Onpas kaunis ja henkilökohtainen muistaminen. Muistovärssy täydentää surunvalittelukortin hienosti. Surua ei ole helppo kohdata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viikonloppukokki. Muistovärssyksikin valikoin jotain muuta kuin perinteisiä muistolauseita. Suru ja ilo ovat kavereita keskenään, ilman toista ei olisi toistakaan. Mutta tottahan se on, että suru on se epämieluisampi kaveri.

      Poista
  3. Niin samoissa tunnelmissa täällä, kun Rakas Läheiseni kuoli pitkän sairauden uuvuttamana. Järjellä ajateltuna ihan liian varhain, ihan liian nuorena. Hautajaisia vietetään tulevana lauantaina. Kauniin surukortin olet tehnyt. Tilkkumaalaus on mukava tekniikka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia sinullekin suruun. Hyvästien jättäminen tulee aina liian varhain ja aina liian yllättäen.

      Tilkkumaalaukseen saa hyvin käytettyä kaikki pienimmät ja kauneimmat tilkut.

      Poista
  4. Kaunis! Kyllä tällaisessa on enemmän ajatusta mukana, kuin kaupasta ostetussa adressissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa kauniista sanoistasi. Toivon että ihan heti ei tarvitse uutta adressia ommella, mutta jatkossakin taidan turvautua itse tehtyyn, juuri niin kuin sinäkin totetsit, tunteen ja ajatuksen takia.

      Poista
  5. Kauniisti kirjoitettu. <3 Tässä tilanteessa perinteestä poikkeaminen ehdottomasti kannatti! Tuollainen kortti jää varmasti enenmmän mieleen, kuin tavallinen adressi. Saaja varmasti arvostaa sitä, että olet nähnyt vaivaa kortin eteen ja tehnyt sen menetettyä ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentista myös. Kiva kuulla muitakin mielipiteitä perinteiden noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä. Alkuun vähän jännitti ommella adressia, voiko jotain niin perinteistä korvata millään.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa takuuvarmasti.