perjantai 12. lokakuuta 2012

Perustukset


Viikon verran olen kypsytellyt ideaa ryhtyä bloggaajaksi. Olen miettinyt miksi haluaisin kirjoitella käsitöistä ja jakaa elämääni julkisesti. Halu kokeilla jotakin uutta on saanut minusta otteen, kai se on kokeiltava, niin tiedän sopiiko tämä minulle. Itsensä haastaminen ja uuden opettelu on hyödyllistä. Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Voihan se olla mukavaa pitää päiväkirjaa käsitöistä. Arjessa tuntuu, ettei mitään saa tehdyksi, mutta täällä voi käydä katselemassa, että olenhan minä jotain saanut väkerrettyäkin. Tänne voin tallentaa myös suunnitelmia, jotka jäävät odottamaan vielä toteutumistaan. Ehkä onnistun jakamaan käsityön ja itsetekemisen iloa. Se vasta olisi hienoa!

Sydäntäni lähellä ovat siis käsityöt ja niiden ympärille tämä blogi rakentuu. Pidän käsitöiden tekemisestä, koska niin saan juuri itseni näköisiä ja kokoisia vaatteita ja esineitä. Juuri nyt on työn alla mm. lampunvarjostin, pyyheliinanaulakon "kädet, kasvot, vieraat" -kyltit, käsinukkeja. Jos en jotakin löydä valmiina, niin helpointa on tehdä itse. Itse tehden pääsen myös halvemmalla, oli kyseessä sitten uusi tuote tai vanhan korjaus. Teen käsitöitä laidasta laitaan: ompelen, neulon, kirjon, virkkaan, kudon, nyplään... Tekniikalla ei ole väliä kunhan työ tulee tarpeeseen. Ehkä  satunnaisesti raportoin uusista kokeilemistani resepteistä, sillä olen myös innokas leipoja ja ruoanlaittaja. Kodinhoito on pakkopullaa, mutta jos askareita voi jouduttaa jollain niksillä, voisin jakaa senkin eteenpäin.

Blogin nimen keksiminen oli hankalaa. Monen ehdotelman jälkeen päädyin Kangaskorjaamolla-nimeen. Mieheni tuumasi, että onhan paikkakunnalla myös karaokekorjaamo, niin miksei yksi kangaskorjaamokin tänne sopisi. Tärkeintä olisi, että jo nimestä välittyisi blogin sisältö; täällä siis tehdään jotain kankaasta ja joskus myös langoista.

Kerronpa vielä miten käsityöinnostukseni on saanut alkunsa. Mummini ompeli paljon, minulla on vieläkin tallella mummini minulle ompelemia lastenvaatteita.  Pääsin ompelun alkuun huolittelemalla siksakilla vaatteiden saumanvaroja, sitten siirryin barbien vaatteiden ompeluun ja lopuksi ompelin itselleni vaatteita. Tein yläasteikäisenä ainakin villakangastakin ja farkkuhaalarin, ne olivat siihen aikaan muodissa. Villakangastakkia kutsuttiin silloin kyllä duffeliksi. Kerran halusin ommella farkkuminihameen. Mainittakoon tähän väliin, että mummi oli myös säästeliäs luonteeltaan, hän osti kangasta metrin verran. Minihameeseenhan piti leikata reilusti kasvunvaraa ja päärmeeseen piilotettiin loppu kasvuvara. Minihameeni ylsi loppujen lopuksi polven alapuolelle! Samasta kankaasta tuli vielä liivi. Mummin opeilla siis mennään.

Iloisia tutkimusmatkoja Kangaskorjaamolle toivottaa Johanna

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa joukkoon tummaan ja onnea blogimatkalle! Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea värkkäilet :).

    Toivoisin heti alkuun sivu- tai alapalkkiin gadgetia (löytyy valmiista vaihtoehdoista), jossa voi klikata itsensä lukijaksi. Olen toivottoman huonomuistinen, minkä takia menee paljon mukavaa ohi silmien. Lukuluettelossa olevat blogit muistaa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mä sen gadgetin löysin ja lisäsin, meni varmaan 3 iltaa etsimiseen...

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa takuuvarmasti.