Onko stailattu kuva parempi?

Kaikki alkoi siitä, kun liityin Instagramiin tammikuun alussa. Alkuun siellä oli ihan kivaa selata erilaisia kuvia ja etsiä mielenkiintoisia tilejä seurattavaksi. Tammikuun 15. päivänä sain ensimmäisen kohtauksen. Kaikki kynnelle kykenevät latasivat sinne yhtaikaa kuvan itsestään hääpuvussaan, oli imuroivaa morsianta ja sohvalla röhnöttävää morsianta. En ole koskaan ollut laumasielu, mieluummin olen vastarannan kiiski. En oikein ymmärtänyt tällaistä joukkohurmosta pukeutua hääpukuun, ja kuvata se someen. Myöhemmin kuitenkin opin, että se oli käytä hääpukuasi -päivä.

Sitten tuli ystävänpäivä, kaikilla oli tosi romanttisia ja vaaleanpunaisia kuvia Instassa, ainakin suklaata tai palanen kakkua. Selvisin ystävänpäiväniltaan asti, sitten mulle tuli ihan pakottava tarve lisätä Instaan oma ystävänpäiväkuva. Mä kuvasin siihen alushousut ja kirjoitin ystävänpäivätervehdyksen perään.

Ystävänpäivän jälkimainingeissa kävin lukemassa Ihan oikean blogin vinkit, miten kuvata paremmin käsityöt blogiin. Pääsin kohtaan 5. Stailaus. Se tarkoitti teekupin lisäämistä käsityön viereen ja vasta sitten napataan kuva. Siirryin lukemaan suosikkiblogini uusimman postauksen, sitä mun ei olisi pitänyt tehdä, siellä oli se teekuppi ompelupöydällä. Silmäni olivat yhtä suuret kuin teevadit ihmetellessäni tätä uutta stailaushysteriaa.

Helmikuu eteni ja sitten tulivat tulppaanit. Ei ollut päivän lepoa tulppaaneista, tulppaania maljakossa, tulppaania irrallaan, tulppaania ompelutyön päällä ja tulppaania neuletyön alla. Meidän perheessä riehui oksennustauti, kun tärisevin sormin latasin someen oman pakollisen tulppaanikuvani. Siitä tuli hitti, heti kaksikymmentä tykkäystä ensimmäisellä viikolla!

Sitten olenkin elänyt sumussa, muistan vain salamavalon välähdykset ja hastagit, niitä pitää olla ainakin täysi tusina. Tämmöistä tää nyt on ollut viimeiset pari viikkoa, mää oon ommellut, stailannut, kuvannut ja ladannut someen. Musta on tullut joukkosielu, silakka parvessa. Sanokaa nyt voiko tästä parantua.

Huom. tämä teksti oli itseironiaa, toivottavasti nauroit mukana. Instagramiin liittymisen myötä olen tullut pakollakin pohtineeksi kuvien ottamisen ja jakamisen dynamiikkaa. Olen oppinut uutta kuvaamisesta ja itsestäni, sekä siitä miten suhtaudun tähän stailattuun kuvatulvaan.

Olihan minulla niitä kuviakin käsitöistäni esitellä. Ompelin pojalle kymmenet alushousut/ boxerit. Poika sai itse valita vyötärökuminauhan värin, vaihtoehdot olivat musta, harmaa tai pinkki. Kaikissa vaihtoehdoissa oli sama tähtikuvio. Nappivalinta tuli, ompelukin oli mukavampaa kun sain näin värikästä kuminauhaa käyttää. Kaava Ottobre 6/2016 Mr. Leopard.

Näillä boxereilla täydennän vielä tammikuun Suomi100 -teemakäsityötä, kansallissymbolit. Joutsenethan ne sieltä yksistä boxereista löytyvät!

Tällaisen kuvan olisin ottanut, jos en olisi pimahtanut stailauksesta.

Käyttävätköhän merenneidot pikkuhousuja? Ompelin tytölle myös alushousuja. Sekä boxerit, että pikkuhousut on ommeltu ilman vuoria. Ajattelin että ihan turhaa laittaa kaksinkertainen haarapala, kyllä se varmasti lapsella menee näinkin. Ompelin kankaat palat lomittain yhteen kolmiaskelsiksakilla.  Kaava Ottobre 6/2016 Ms. Girly. Merenneidon puvun ompelin lapselle viime syksynä.

Tällaisen kuva olisin taas ottanut, jos ei olisi tullut stailauskohtausta.

Ompelin merinovillaiset kypärälakit jääkiekkokypärän alle puettavaksi. Täydennän vielä tälläkin käsityöllä tammikuun kansallissymboli- teemaa. Se on mesikämmen, metsänkuningas, otso, marjanalle, suomen kansalliseläin.

Otimme stailatun sovituskuvankin. Pojalle sopii hyvin vielä merinovillahaalari, jonka ompelin viime talvena.

Kypärähupun kaava on Suuresta Käsityölehdestä 10/2004. Koot loppuivat 100 cm:iin, mutta lisäsin vähän leveyttä päälaelle ja takaraivolle, kun meille tarvittiin koko 128 cm.

Itselleni ompelin uudet korvaläpät, tai oikeastaan päällystin vanhat korvaläpät uudelleen. Kaavat sain purkamalla vanhan päällisen. Näistä tuli kivat ja käytännölliset. Varsinkin nyt kun joka toinen päivä on ollut pakkasta ja joka toinen päivä suojakeli, niin päähinevalinta on ollut joka kelille sopiva, kun hyllystä nappaa päähänsä korvaläpät.

Toiset korvaläpät valmistuvat hitaammin, olen huovuttanut korvaläppäkehikon ympärille villaa. Vielä saa tovin, jos toisenkin huovuttaa.

Nyt olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia sinussa herättää kuvien stailaus? Minulla tämä taisi mennä vähän yliyrittämiseksi.

Lisäluettavaksi tarjoan alusvaatekuminauhojen vertailun. Nämä alusvaatteet olivat meillä käytössä kaksi vuotta ennen kuin ompelin seuraavan koon. Kirjoitin käyttökokemuksia sinulle sopivan kuminauhan valinnan tueksi.