Arkistojen aarteita osa I

Johdannoksi kerrottakoon, että olen kuvannut tekemiäni käsitöitä koko digikamera-ajan eli vuodesta 2004. Olen kuvannut käsityöt itselleni muistoksi, ennen kuin ne ovat lähteneet maailmalle. Ajattelin joskus laittaa tänne blogiin näitä vanhoja käsitöitä esille, ainakin jos löytyy sopiva aasinsilta.

Edellinen valmistunut käsityöni oli siis Bambi, nyt on sopiva aika esitellä lisää eläimiä. Ja kuukausi sitten valitut vuoden 2012 parhaat luontokuvat innoittivat myös minua julkistamaan tämän arkiston aarteen. Ovat taitavia kuvaajia nämä luontokuvaajat. Niinpä minäkin olen yksityiskäytössä hyödyntänyt näitä lumoavia luontokuvia eli saanko esitellä: vuodelta 2007, kannettavan tietokoneen laukun.

Laukun sisälle tein taskuja virtajohdolle, cd-levyille ja hiirelle. Tylsää kantokoteloa kuvitin veikeillä eläinkuvilla, oravalla ja supilla. Orava varastoi talvivarastoonsa käpyjä niin kuin cd-levylle varastoidaan tietoja. Eläinkuvat tulostin siirtokuvapaperille ja silitin ne kankaaseen.

Niin ne ajat vaan muuttuvat. Nyt ei tarvitsisi enää noin valtavia taskuja oheislaitteille, cd-levyt ovat vaihtuneet muistitikuiksi, erillisen hiiren korvaa tämä joystick (jota en osaa kyllä käyttää, vielä) Ja ennen vanhaan hain kirjastosta näitä luontokuvakirjoja selailtavaksi, nyt näitä kuvia voi kätevästi selailla kotikoneelta.

Ei menny niinku Strömsössä.

Sivusilmäilyä blogin Silmäilijä, joka on ahkera kirjoittaja, lähetti minulle tunnustushaasteen. 
Tehtävänä on kertoa itsestään kahdeksan asiaa. 

1. En pidä ketju tai -kiertokirjeistä, en huomioi "jaa tämä eteenpäin" -päivityksiä, en lähetä tarroja postissa 10 kaverille tai jaa ystävyyskakkutaikinaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen blogihaaste, jonka saan ja siksi lähden innolla mukaan. Kiitos Silmäilijälle tuesta blogini aloittamisessa ja tästä haasteesta. Kirjoittelen tässä tunnustuksia, jotka pääosin ovat sattuneet Kangaskorjaamolla. Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

2. Yläasteella tein kässäntunnilla villapaidan, josta tuli aivan liian tiukka, sitä ei pystynyt käyttämään. Seuraavaksi kokeilin lukioikäisenä villapaidan kutomista ja siitä tuli aivan liian suuri, en käyttänyt sitäkään. Sitten pidinkin pitkän tauon, enkä kutonut mitään pipoa suurempaa.

3. Virkattu laukku... mitähän minä ajettelin kun tämän tein. Päällimmäinen vika on ryhdittömyys. No, puretaan pois ja virkataan jotain muuta.

4. Hääpuvun helmaan ostin 4 metriä luonnonvalkoista morsiussatiinia, joka jäi käyttämättä. Kaupassa satiini näytti sointuvan hyvin yhteen yläosan kankaan kanssa, kävin kankaiden kanssa ulkonakin katsomassa päivänvalossa. Kotona ne eivät sopineet enää ollenkaan yhteen ja ostin uuden hamekankaan. Minulla on vieläkin kaapissa 4 metriä morsiussatiinia, haluaako joku?

5. Viimeksi purin tällä viikolla, kun virkkasin korttitaloa. Unohdin leikata päätykortteihin kolmiot, virkkailin vaan menemään koko kortin ympäri. (Kuvan korttitalo ei liity tapaukseen, se on vanhempaa tuotantoa.)

 

 6. Nyplätyn tiaaran tärkkäys ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiaaran tukena ollut rautalanka ruostui : (

7. Käsintehdyt lahjat (tai muistamiset yleensä) lähtevät myöhässä saajalleen, pahoittelen. Esimerkiksi kummitytölle tehty ristipistotaulu kastepäiväksi valmistui 1-vuotislahjaksi.

8. Olen säästeliäs. Kaupassa tai myyjäisisää katson tuotteita sillä silmällä, että tämänkin voisin tehdä itse halvemmalla. Silloin en kyllä laske omalle työlleni hintaa. Toisaalta ymmärrän kyllä käsityöyrittäjien hinnoittelun.

En tunne henkilökohatisesti kovinkaan montaa bloggaajaa, kenellehän minä voisin lähettää haasteen eteenpäin... Käynpä etsimässä samoilla ompelulaneilla olleiden ihmisten blogeja.

and The Winners are

Laura  (http://nauravanappi.blogspot.fi/)

Retrohiiri (http://elamaniloa.blogspot.fi/ )

Stanna (http://pikku-stanna.blogspot.fi/)

Bambi

Ompelin pikakäsityönä tälläisen bambi tsi-pakkauksen. Aikaa kyllä meni pari tuntia, kun yritin huolella tehdä kohdistukset. Bambin pitkien ja kapeiden jalkojen täyttäminen oli myös hiukan aikaavievää. Yritin täyttää pehmoeläimen todella täyteen vanulla, että se jaksaa seisoa tukevasti hoikilla jaloillaan.  Nyt jalat hieman harittavat, kun ne ovat paksut. (Bambin mallikuvauksia varten nuppineulasin jalat nätisti yhteen)

Bambi kurkistelee ikkunalaudalla maisemia.

Kaava-arkki: osat sai leikata suoraan irti puuvillakankaasta.

Bambi alias valkohäntäpeura, tunnetaan myös nimellä Laukon peura, koska Amerikasta Suomeen tuodut viisi ensimmäistä lajin edustajaa sijoitettiin asumaan Vesilahdelle Laukon kartanoon. Valkohäntäpeura nostaa häntänsä ylös säikähtäessään jotakin. Valkoinen hännänalus toimii varoitusmerkkinä. Mutta hei, missä tämän bambin häntä on?

Täältä näitä saa:  https://shop.paapiidesign.com/

Origamia opettelemassa

Käväisin neulekahvilassa opettelemassa japanilaista paperintaittelua. Pari onnenkurkea maltoin taitella, sitten piti jo siirtyä sukan kudontaan. Eivät nämä kurjet vaikeita olleet, mutta tosi tarkkaa työtä vaan saa tehdä, että taitokset kohdistuvat millilleen ja lopputuloksesta tulee kaunis. Kotona harjoittelin lisää tapetin palalla.

Jos innostuit origameista niin Origami club auttaa alkuun http://en.origami-club.com  

Tämä on kattava sivusto helpoista vaativiin taittelumalleihin. Minun mallini löytyy eläimistä ja Crane-otsikon alta.

Lahjapaperista varmasti saisi sopivaa paperia taitteluun. Mahtaisiko onnistua lautasliinasta taittelu?

Suunnitteilla

Kun katselen näitä keskeneräisiä käsitöitä, tuntuu että elän vielä viime vuosituhannella. Ovatko nämä tosiaan olleet niin kauan kesken. Osaltaan asia selittynee sillä, että materiaalit ovat vanhoja ja ne vain odottavat uusiokäyttöä.

Ensimmäinen kuvasarja pitää sisällään sisustukseen liittyviä käsitöitä ja askarteluja.

- Virkatuista isoäidinneliöistä on tulossa valaisin ompelusoppeeni. Pitkä jono on jo virkattuna, mutta vielä vähän puuttuu.

- Puuhenkarit + retrolakanat + liimaa =  persoonalliset henkarit eteisen naulakkoon.

- Naarmuinen keittiöjakkara ja vanha laskujensäilytysteline odottavat puupinnoilleen tapettia ja lakkaa.

Leikkeihin:
- Vanhat nukenrattaani vuodelta 1980 odottavat uutta kangasta, ovat jo odottaneet pari kesää...
- Vanhasta ulsterista olen suunnitellut keppihevosta.

Ompelujuttuja (+virkkaus):

- Vanhoista kirjotuista liinoista tulee ruokalappuja lapselle ja sämpyläkori äidille, kunhan vain pääsevät ompelukoneen käsittelyyn.

- Videonauhasta olen kutonut kangaspuilla 10 metriä kangasta, tarkoitus olisi ommella kasseja, pussukoita, meikkilaukkuja....

- Puikolla varrasvirkkausta, tavoitteena saada kesäkäsilaukku valmiiksi. (Puikon virkaa toimittaa katuharjan varren pätkä:)

Kaulakorun nypläystä. Tätä käsityötä en varmaankaan tule esittelemään koskaan valmiina. Tai ehkä sitten eläkepäivillä löytyy taas uudestaan aikaa tähänkin harrastukseen. Mutta nyt Metsätähti-kaulakorusta valmiina puolet.

Vielä jäi esittelemättä yksi kaapillinen kankaita. Kankaasta on ostohetkellä ollut vahva mielikuva, mitä olen halunnut siitä ommella, mutta syystä tai toisesta mielikuva on muuttuvat tai haihtunut arjen keskellä. Eikä nämä suunnitelmat ja keskeneräiset käsityöt vielä tähän loppuneet, mutta pidän ne yllätyksenä. 

P.s. Tänään postimies toi täyden pahvilaatikollisen ihania kuviollisia kankaita Saksanmaalta asti.

Virkatut kaulakorut

Näitä kaulakoruja olen haudutellut pari vuotta ja nyt ne valmistuivat. Mieli on ehtinyt muuttua moneen kertaan ja olen ostanut jos jonkin väristä ja pituista satiininauhaa. 

Virkatut pallot on täytetty vanhan rikkoutuneen helmitaulun helmillä. Vihreiden pallojen lankana on Novitan Kotiväki ja koukku nro 1,75. Vaaleanpunainen lanka on jotain paksumpaa kaapin perukoilta. Ehdottomasti siistimpi lopputulos tulee ohkaisemmalla langalla. Vaaleanpunainen nauha jäi aivan liian lyhyeksi, joten virkkasin siihen renkaita ja kukan jatkoksi. Virkkasin avaimenperän myös samaan sarjaan, kun kerran alkuun pääsin.

Kaulakorut ovat suurinpiirtein samanmittaisia, joten ne voi kieputella toistensa ympäri ja käyttää yhdessä. Kaapista löytyi muitakin esineitä, joita voisi päällystää virkaten mm. metalliprikkoja, puunappeja, muoviympyröitä ja solkia. Kävipä mielessä virkata myös ohuen rannerenkaan ympärille, siitä voisi saada taulun kehykset tai onnittelukortin. Entä jos virkkaisi rautalangan ympärille, niin sen voisi taivutella haluamaansa muotoon mobileen tai kehyksiksi.

Leppäkerttukäsinuket

Laitoin kaasujalan suoraksi ja suristelin sarjatyönä tytölle leikkeihin kasan leppäkerttu-käsinukkeja. Tytön mielestä ne olivat niin kivoja, että leikit alkoivat jo ompelupöydällä. Myyrä ja Tiainen ovat viime talven virkkauksia, ne pääsivät myös osaksi teatteriesitystä.

On tavallista tylsempi arkipäivä. Mitähän sitä voisi tehdä, Myyrä miettii?

Myyrä löytää äidin laatikosta jotain mielenkiintoista, puuhelmiä. Tulkaapa Martti Leppänen ja Tiainen tänne, niin pelataan jalkapalloa.

Pirkko Leppänen on löytänyt korillisen puolukoita. Ihmeellistä kyllä, puolukat kasvoivat äitin korulaatikossa. Tulkaapa kaverit apuun, poimitaan toinenkin kori täyteen yhteistuumin.

Mitäs täällä tapahtuu? Pertti Leppänen on perustanut kaivoksen ja ryhtynyt lapioimaan. Ystävät hämmästelevät Pertin pölhöilyä ja ehdottavat kaivurin hankkimista.

Kaveruksilla alkaakin olla jo nälkä, nyt maistuu iltapuuro. Kerttu Leppänen keittelee puuroa ison sienen juurella. Kaikille riittää hyvää puuroa ja Pirkko jakaa koristaan puuron päälle punaisia puolukoita. Mitä ihmettä, äiti on narrannut, nämä ovatkin helmet! No ei se mitään, helmet kolisevat kivasti puurokattilassa.

Leppäkerttu kiinnittyy tarralla sormikasosaan. Näin minun tarvitsi ommella vain kaksi sormikasosaa neljälle leppäkertulle. Jos myöhemmin ompelen lisää hahmoja, niin voin laittaa niidenkin pohjaan tarran ja kiinnittää ne samaan sormikasosaan. Olen miettinyt käsinukkeperheen jatkamista mm. etanalla, sudenkorennolla ja perhosella. Nappilaatikosta löytyivät silmät ja nenä, vanhat kengännauhat kelpasivat vielä tuntosarviksi. Siipien taustat ovat värikkäistä tilkuista ja siiven alla on tarra, näin siivet saa avattua ja leppäkertut pystyvät lentämään.

Vinkki sormikasosan ompeluun: Leikkaa kankaasta kaksi neliötä. Piirrä kaavapaperille käsi. Neulaa kankaat oikeat puolet vastakkain yhteen ja vielä kaavapaperi päällimmäiseksi. Ompele viivaa pitkin. Revi kaavaperi pois. Leikkaa ompeleiden vierestä ja jätä kapeat saumanvarat. Näin sormikasosasta tulee tarkasti kaavan muotoinen. Huom. tarrat kannattaa ommella paikoilleen ensin. Käsinuken pohjan saisi helposti myös vanhasta parittomasta sormikkaasta.

Leppäkertut olivat niin houkuttelevia, että ne pääsivät leikkeihin puolivalmiina. Näiden avulla voi opetella värejä, pilkkujen laskemista (olisikohan pitänyt ommella jokaiselle eri määrä pilkkuja siipiin), harjoitella tarrojen kohdistamista ja sormikkaan pukemista. Pohjaan voisi laittaa myös nepparikiinnityksen, jolloin tulisi nepparin kiinnitysharjoituksia. Piirtelin leppäkerttujen kaavan vanhan käsinuken pohjalta ja tein kaavaan omia muokkauksia. (Voin pistää kaavan tulemaan sähköpostilla, jos joku kiinnostui. Vielä en tässä blogin alkuvaiheessa laita kaavoja tänne nettiviidakkoon)

Tein kaivamistyötä ja löysin tälläisiä kaavoja käsinukkeihin nettiviidakosta
Ruotsinkielellä, havainnollistavin kuvin käsinuken kaavoja
http://www.ungafakta.se/pyssel/skapa/dockteater/

Kierrätyskeskuksen sivulta saa ohjeet liito-oravan ompeluun
http://www.kierratyskeskus.fi/ymparistokoulu_polku/lennu_liito-orava_ymparistokerho/nain_aloitat_lennu_liito-orava_ymparistokerhon

Peruskäsinuken kaava
http://lastenmissio.fi/joomla252/dmdocuments/Kasinukke_kankaasta.pdf