sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukuusennauhasta joulukuusi ja muita joulukoristeita

Minulla on kaksi periaatetta joulukoristelussa. Joulukoristeiden pitää mahtua yhteen pahvilaatikkoon, enempää en ala säilömään kausituotteita kodinhoitohuoneen yläkaapissa. Ja toisekseen kahdella joulukoristeella viettää hyvin yhden joulun. En jaksaisi sisustaa kotia kuukauden välein uudelleen.

Joulukoriste numero yksi syntyi maalarinteipistä, kuusen latvatähdestä sekä neljästä ja puolesta metristä joulukuusenkoristenauhaa. Ensin heijastin taskulampulla kuusen pienoiskuvan seinään ja merkitsin oksien paikat, niin sain melkein symmetrisen joulupuun aikaan. Tämä meidän joulukuusi ei varsise, eikä vie tilaa, eikä tuoksu liikaa, eivätkä lapset saa kaadettua sitä kumoon. Alaoksa on noin metrin korkeudella niin taapero ei yllä kiskomaan koristetta alas.

 Latvatähti paikoilleen.

Joulukoriste numero kaksi syntyi lasipurkista, jäkälästä, merisuolasta ja kynttilöistä. Uskaltaisinko väittää, että tämä on turvallinen tapa polttaa kynttilöitä lapsiperheessä. Suolassa kynttilät pysyvät tukevasti pystyssä. Jos kynttilä kaatuisi, niin kuuma tali valuisi purkin pohjalle, eikä liekki saisi tulipaloa aikaan. (Tuo yksi kynttilä on vielä liian pitkä.) Huom. Todennäköisesti kynttilä on valuttanut ison talilammikon juurelleen, joten loppuun palanut kynttilä kannattaa poistaa purkista vielä lämpöisenä, jolloin kynttilän ja talin voi taivutella purkissa pienemmäksi, että ne sopivat suuaukosta ulos.


 Ensi jouluksi mieleni tekisi virkata joulukuusi tai pari. Tässä olisi ohjettakin, sama englanniksi ja suomeksi.

Kulissien takana tapahtunutta. Lasipurkit etsin viime jouluna lapsuuden kotini kellarista, niissä oli vielä sisällä omenahilloa, homehtunutta sellaista. Eikä vihreän joulukuusennauhan etsiminen ollut paljon sen helpompaa, vasta neljännestä tavaratalosta löytyi. Opin myöskin, että nauhaa kutsutaan punokseksi.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa takuuvarmasti.