Takki vai haarniska

Takin ompelun aloittaminen tuntuu niin työläältä, ei se valmistu koskaan. Monta hikistä sovitusta, mille korkeudelle taskut, miten korkea kaulus, istuvatko hihat. Jossain vaiheessa alkaa helpottamaan, vielä pari tikkausta, vielä helman huolittelu, vielä vuorin kiinnitys, nyt se uusi takki on valmis.

Takin päällyskangas on mokkamaista ja siihen on brodeerattu kukkaköynnöksiä. Nurjalla on lyhyt karva. Oikein mukavan tuntuinen kangas, kunnes sitä lähtee ompelemaan. Vuorina on paksumpaa viskoosia. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 8/ 2005. Alunperin kaava on vuorittomalle tikkitakille. Pidensin takin kaavaa ja se olikin ainoa muutos jonka tein. Eli todella hyvät kaavat, tekisi mieli tehdä jo toinen takki.

Niin siitä ompelusta vielä: kangas oli todella tönkköä ommella. Katkoin neljä neulaa ompelun aikana. Se on todella paljon, sillä ommellessani tätä farkkukassia ei yksikään neula katkenut, ja kassissa oli sentään farkkua kymmenen kerrosta. Saumat kääntyivät takin sisään. Jokainen sauma piti tikata auki. Pujottelin jopa hihan sauman tikattavaksi paininjalan alle. Kangas olisi sopinut paremmin haarniskaksi.

Sovituskuva: saumat kääntyivät sisään ilman tikkauksia.

Tässä kuvassa näkyvät tikkaukset ja tasku.

Pidän tästä takista ja haluan käyttää sitä, ehkä siinä ajan mittaan tottuu liikkumaan. Takkiin tuli sopivan pitkä helma, kukkaköynnökset kohdistuivat hyvin vetoketjun molemmin puolin, takki on lämmin. Mutta jos näette minut paikoilleen jumahtaneena, niin tulkaa avaamaan vetoketju, että pääsen haarniskasta ulos!