Majakkaretki Rivinleton loistolle Haukiputaalle

Olemme muutaman vuoden harrastaneet majakkabongausta. Majakkaretkemme alkoivat erikoisesta sattumasta. Ranskalainen vieraamme kysyi, että onko paikkakunnallamme majakka, koska täällä on tienviittoja majakan kuvalla. Valitettavasti tienviitta on vähän harhaanjohtava. Kuvassa on kyllä majakka, mutta se viitoittaa vanhaa maantietä, joka on muinoin kulkenut eri reittiä kuin nykyinen valtatie. Halusimme tarjota vieraallemme kuitenkin majakkavierailun, joten teimme retken Kokkolan edustalle Tankariin.

Tämän jälkeen olemme jatkaneet majakkabongausta oman perheen kanssa. Tämä Rivinleton sektoriloisto Haukiputaalla oli 6. majakkabongausretkemme. Loiston läheisyydessä Kiiminkijoen jäällä on myös ihan oikea iglukahvila, joka on myös kokemisen arvoinen paikka.

 

Rivinleton loisto

Rivinleton sektoriloistotorni sijaitsee Kiiminkijoen suulla Haukiputaalla. Sektoriloisto on kaksivärinen, alaosa on valkoinen ja yläosa on musta. Loiston korkeus on 8 metriä mitattuna merenpinnasta ja loisto kohoaa Kaasamatalan pikkuruisella saarella.  Paikalliset kutsuvat loistoa myös pookiksi.

Loisto on rakennettu vuonna 1939 ja nykyään se sytytetään tarpeen mukaan. Silloin näkyy valkoinen valonvälähdys joka kolmas sekunti. Sektoriloisto toimii niin, että valosektori näkyy valkoisena niin kauan kuin alus purjehtii turvallisella väylällä. Valo havaitaan aluksessa vihreänä, jos alus eksyy väylältä liiaksi oikealle tai punaisena jos alus eksyy liiaksi vasemmalle.

Lähteet: Wikipedia ja Lighthouses of Northern Finland

Ajo-ohjeet Rivinletolle

Matkaa Oulusta Haukiputaalle tulee n. 30 kilometriä. Lähimmäksi Rivinleton majakkaa pääsee, kun seuraa kartalla Rivinnokantietä. Rannasta on kilometrin matka loistolle, voi olla vähän allekin. Rannalta voi hyvin nähdä loiston, siitä tietää olevansa oikeassa paikassa. Rivinnokantien päässä on kääntöpaikka ja laavu, jossa voi sytyttää nuotion.

Rivinnokan tie kapenee loppupäässä kapeaksi mökkitieksi. Pienin välimatkoin tiehen oli aurattu levennyksiä eli ohituspaikkoja. Pidimme niitä tarkasti silmällä, että tiesimme miten pitkä matka olisi peruuttaa, jos toinen auto tulisi vastaan. Meidän tarvitsi onneksi peruuttaa vain yhden kerran. Automme parkkeerasimme joen jäälle aivan tien loppuun. Tien vierustat olivat jo täynnä autoja.

Majakkabongausretki Rivinletolle

Talviaikaan Rivinleton sektoriloiston saavuttaa siis hyvinkin kävellen tai hiihtäen.  Paikka on suosittu ulkoilukohde ja jäällä oli monta muutakin liikkujaa aina pilkkijöistä leijahiihtäjiin asti. Yksi leijailija oli juuri kerimässä liidokkinsa naruja, kun tallustelimme narujen yli. Olimme kyllä kohteliaita ja kysyimme, jos narut olisi parempi kiertää. Olipa jäälle pystytetty kotakin, josta pilkisti savupiippu. Jäälle oli ajettu moottorikelkkauria ristiin rastiin. Niitä oli helppo seurata. Hiihtolatuja siellä kulki myös useampi.

Edellisenä päivänä oli ollut runsas lumisade, joten kaikki jäljet olivat tuoreita. Lumi oli irtonaista, eikä ollut ehtinyt kovettua. Irtolumen päällä oli raskasta kävellä, vaikka lunta oli korkeintaan nilkkaan asti. Meillä oli kaksi pulkkaa vedettävänä, joten sekin teki kävelemisen raskaaksi. Kunto tietysti kasvoi kohisten tällä retkellä. Pulkat kulkivat vetäjän perässä jokaisesta kengänjäljestä, joten lapset kokivat matkan hyvin töyssyiseksi istua pulkassa. Kaksi vanhinta lasta (5 ja 7-vuotiaat) kävelivätkin puolet matkasta. Pienin lapsi ei tahtonut enää loppumatkasta ollenkaan pulkkaan, koska pulkka keikkui ja hän pelkäsi kaatuvansa. Häntä piti kantaa sylissä. Isompi ahkio ja sukset olisivat olleet tällä kelillä paremmat kulkuvälineet.

Cafe Igloo

Rivinleton sektoriloiston läheisyydessä on myös iglukahvila. Arvioisin välimatkaksi 200 metriä. Kahvi, tee, mehu tai leivos olivat kukin 2 euroa kappale. Iglun ympärille on rakennettu tuulensuojaksi muurit, että eväiden nauttiminen on mukavampaa. Penkeille ja tuoleille pääsi lepuuttamaan jalkojaan. Retkikuntamme mukaan iglussa riitti enemmän ihmeteltävää kuin majakassa. Varsinkin kun igluun pääsi sisään, mutta majakkaan ei. Cafe Igloo on tänä talvena toiminnassa jo toisen kerran, lisää voit lukea paikallislehdestä Rantapohjasta.

Tämä oli piristävän erilainen sunnuntaiulkoilu. Saimme nauttia kauniista maisemista ja erikoisista nähtävyyksistä. Kävelyretkemme kesti pari tuntia ja olimme varustautuneet eväsleivillä. Otin valokuvia paljon retkeltämme. Paikan päällä huomasin, että olin unohtanut pakata mukaan omat toppahousuni, villapaita sentään oli. Miehen kanssa jaoimme villahousuja ja toppahousuja uudestaan ja saimme molemmille lämpimät vaatteet. Auton mittarin mukaan pakkasta oli vain 5 astetta, mutta voimakas tuuli teki pakkasesta purevampaa.

Jos jäälle lähteminen arveluttaa niin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta voi tarkistaa jäätilannetta. Minä sain ajo-ohjeita ja apua jään paksuuden arvioimiseen paikallisesta ompeluryhmästä ompeluystävältä. Kiitoksia vaan avusta.

Tämä oli 6. majakkaretkemme ja ajattelin tästä eteenpäin dokumentoida meidän retkemme tänne blogiin käsitöiden sekaan. Meillä on aika hidas tahti, olemme bonganneet 2 majakkaa vuodessa. Olemme käyneet Tankarissa, Marjaniemessä, Harrbådan linjaloistolla, Raahen saaristossa Iso-kraaselissa ja Taskussa. Seuraavaksi tähtäämme Ohtakarin näkötornia/ pookia ja jatulintarhaa ihastelemaan Lohtajalle.

Kuvia Taskun pookista, Raahen edustalla olevasta puisesta tunnusmajakasta, löydät viime kesän postauksestani.

Tervetuloa seuraamaan Kangaskorjaamon persoonallisia ja idearikkaita käsitöitä

Facebook

Instagram

Pinterest