tiistai 22. maaliskuuta 2016

Luova huppari

Ompelin huppareita miehelle kaksin kappalein. Lyijykynä-kangas sopii hänellä kuin nakutettu, koska lyijykynä on hänen tärkein työvälineensä. Tätä kangasta myydään Pehemiällä Luova-nimellä. Kyllä se lyijykynäkin voi olla luova oikeissa käsissä :)



Toiseen huppariin valikoitui liidulla piirrettyjä tähtiä eli Selian Chalk Stars -joustocollege.




Lyijykynä-kangas oli trikoota. Se tuntui vähän ohuelta yksinään huppariin, joten vuoritin etukappaleen kokonaan trikoolla. Hihat ja takakappaleen ompelin harmaasta joustocollegesta.




Vetoketjulliset taskut ovat tarpeelliset molemmissa huppareissa.



Taskupussit tein ohuesta charmeuseneuloksesta, että huppari kuivuu nopeasti pesusta takaisin käyttöön.


Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 8/2008, sama kaava jolla tein kaksi jalkapallohupparia.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kaksin aina kaunihimpi

Ompelin sisaruksille velourhousut. 


Lapset ovat ihan innoissaan, kun saivat samanlaiset housut ja vieläpä taskuilla. Taskujen ompeluohje sivusaumattomiin housuihin löytyy täältä. Poika tuumasi, että ottaa housut kainaloon nukkumaan mennessään.


Leikkasin toiset housut myötäkarvaan ja toiset vastakarvaan. Näin kaavat mahtuivat vierekkäin kankaalle. Yhtään ei huomaa käytössä kummat housut on leikattu "väärin päin" kankaasta. Minulla on tapana leikata nukkapintaiset kankaat siten, että nukka osoittaa ylöspäin. Näin kankaan värit näyttävät tummemmilta. 

Harmi vaan, että ensimmäisen käyttökerran jälkeen polvet ovat jo kuluneet ja vaalenneet. Kangas ei näköjään kestä leikki-ikäisten käytössä.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Papukaijamaiset niskatyynyt autoon

Ostimme uuden auton! Sen kunniaksi ompelin lapsille niskatyynyt autoon. Nyt kelpaa ottaa päivätorkut kaupunkireissulla. Muotoilin kaavat muistuttamaan papukaijaa. Tyynyn toinen reuna on tarkoituksella paksumpi, niin hyvää nukkumisasentoa voi hakea joko nokan tai pyrstön päällä. Näihin tyynyihin sai myös mukavasti käytettyä joustofrotee- ja velourtilkkuja.

ompele niskatyyny

Tällä nettisivustolla on paljon hauskoja ideoita niskatyynyihin, sieltä katsoin meidänkin omiin mallia. 

Mustat tereet saumakohdisssa tuovat hyvin rytmiä vartalon eri osiin. Linnun jalkoina ovat kangastuppilot, niihin ei tarvinnut laittaa edes vanua sisälle.

papukaija niskatyyny

Toinen tyyny tuli tehtyä vähän vahingossa, kun leikkasin pyrstöosan ensin peilikuvana verrattuna muihin osiin ja jalkoja ompelin 30 cm liikaa. Tein samantein kaksi tyynyä, kun kerran osia tuli leikattua ylimääräisiä.


Kuvasta huomaa, että toinen tyyny ei oikein mahdu turvaistuimen kanssa käytettäväksi, mutta onpahan sitten odottamassa, kun lapsi siirtyy korokeistuimeen.

niskatyyny autoon


Ompelin autolle "tervetuliaslahjaksi" kaksi kosteudenkeräjää. Tarkemmin sanottuna nämä ovat pienet tyynyt, joissa on sisällä  400 grammaa Rainbow kissanhiekkaa. Hiekkapussin kyljessä lukee silikageeli. Näiden tyynyjen tarkoitus on estää auton ikkunoita huurustumasta sisäpuolelta.

Matkailuautoissa tämä niksi on paljon tunnetumpi ja aiheesta löytyy paljon nettikeskusteluja. Silikageelin voi kuivattaa saunassa tai uunissa ja tyynyt voi palauttaa kuivattamisen jälkeen takaisin autoon. Toistaiseksi auton ikkunoita ei ole tarvinnut kuivata sisäpuolelta eli tyynyt ovat hoitaneet tehtävänsä.


kosteudenkerääjä autoon


Lapset auttoivat kosteuden kerääjien suunnittelussa ja ompelussa. 5-vuotias applikoi aivan itse pisarat pussien kylkeen.


Automatkoilla meillä on myös eväät mukana. Ompelin meille ihan oikeat kylmälaukut eristevanulla. Katso tästä ompeluohjeet kylmälaukkuun.

torstai 18. helmikuuta 2016

Kloriittivärjätyt t-paidat

Ostin kasan kangasta ja ryhdyin miesten t-paitojen suunnittelijaksi.
ompele t-paitoja miehelle


Ajattelin kuvioida paidat kloriittivärjäyksellä. Kauan saimmekin hakea sopivaa kuvaa, että pääsimme yhteisymmärrykseen. Sopisiko kaupunkisiluetti, kotka, kiinalainen kirjoitusmerkki... 

Katsokaa! Siinä se nyt on! Jari Litmanen, jalkapallolegenda ikuistettuna t-paitaan kloriitin avulla! Ihan itsekin yllätyin miten tarkkarajaista jälkeä saa vain kloriitilla suihkumalla.

kloriittivärjäys


Tulostin Jari Litmasen siluetin. Leikkasin paperista kasvojen ääriviivojen mukaan. Asettelin paperinpalat kankaalle. Suihkutin suihkepullolla kloriittia. Suihkepullon nokka oli ruuvattu siten, että sain tasaisen ja pienipisaraisen suihkun. Suihkutin n. 35 cm etäisyydeltä, etteivät paperinpalat lennähdä suihkun voimasta pois kankaalta.

vinkit kloriittivärjäykseen


Toinen kuvio syntyi vauvamme suosiollisella avustuksella. Sitä ei vielä tiedä minkä alan legenda hänestä tulee isona. Jalanjälkien painaminen kloriitin avulla sujui näin: laitoin lautaselle talouspaperin, jonka kastelin kloriitilla (ei liian märäksi). Sitten pingotin kankaan ompelukehykseen. Vauva astui nopeasti jalallaan kankaan päälle niin että kangas kastui vähän kloriitiin.

kloriittipainantaa


Kangas on ompelukehyksessä nurja puoli ylöspäin eli kankaan oikea puoli painetaan kloriittiin. Kokeilin painaa tähtiä muovailuvahamuotin avulla. Niistäkin tuli ihan kivoja. Kangas kannattaa suojata teipillä ompelukehyksen ulkopuolelta, ettei se pääse vahingossa kosketuksiin kloriitin kanssa.

kuvioita kloriitilla


Pantteri syntyi taas suihkepullon avulla. Tällä kertaa suihkepullon nokka oli ruuvatttu siihen asentoon, missä tulee paljon ja suuria pisaroita. Paperiin olin leikannut pantterin muotoisen sapluunan. Koko paita kannattaa suojata sanomalehdillä, ettei kloriittia vahingossa roisku sabluunan ulkopuolelle.

helppo kuvio paitaan kloriitilla

Vinkit kloriittivärjäykseen:
- Kaikki nämä kloriittikuviot tein raa'alla kloriitilla eli en laimentanut sitä vedellä. 
- Kloriitin kanssa työskennellessä pitää olla todella nopea. Kun kuvio on hahmottunut, niin kangas pitää nopeasti huuhdella puhtaalla vedellä, että kloriitti ei leviä liikaa ja pilaa kuviota. 
- Suihkepullolla suihkuteltaessa kangas ei saa kastua läpimäräksi kloriitista, muuten kuvio leviää. Suihkuta mieluummin vähän ja odota vaikutusta. Jos kangas ei vaalentunut tarpeeksi käsittelystä, niin suihkuta uudelleen, mutta anna kankaan kuivua välillä. 
- Testaa tilkkuihin miten kangas suhtautuu kloriittiin tai mikä on oikea määrä kloriittia. Mikään näistä kuvioista ei syntynyt ensimmäisellä yrityksellä. Jari Litmanen ei vaalentunut ensimmäisellä suihkutuskerralla tarpeeksi. Joten kuivumisen jälkeen asetin samat paperinpalat uudelleen kankaan päälle ja suihkutin lisää. Paperinpalat olivat kuprulla, mutta ne oikenivat, kun kostutin niitä vähän vedellä. En olisi jaksanut leikata uudelleen Jarin siluettia. Vauvan jalanjäljet painoin ensin kankaalle ja sitten vasta leikkasin kankaasta t-paidan etukappaleen. Noin 5 kertaa piti harjoitella, että saimme täydelliset jalanjäljet. Pantteriin tein lisää täpliä siveltimellä, kun suihkimisen jälkeen pantterissa oli kaljuja kohtia.

Tässä kokeilin kastaa vanupuikon kloriittiin ja kirjoittaa morseaakkosia. Lopputuloksen oli tarkoitus muodostaa raitoja. Kuvioita voisi maalailla myös siveltimellä ja muovailuvahamuotitkin ovat kokeilemisen arvoisia, kuten jo yllä näytin.
kloriitilla kuviointia


Minä olen innostunut kuviollisista t-paidoista, mutta mies arvostaa yksivärisiä. Joten muutama yksivärinen paitakin hänelle suotakoon. Paitsi ei sittenkään; punainen kangas loppui kesken, kun ompelin siitä ensin itselleni ristiäisiin mekon. Piti keksiä jokin jatkopala. Siitä tuli Jussi-t-paita. Applikoin suoralla ompeleella vinoneliöt mustaan raitaan. Takakappaleen sain yhtenäisestä kankaasta.

t-paidan kuviointi


No jos edes kaksi yksiväristä t-paitaa riittäisi.
t-paidat ompelu


Tässä vielä sovituskuva yhdestä paidasta. Tämä punainen paita oli lopulta oma suosikkini, koska se on niin värikäs.



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Nyppyinen palmikkopipo ja prinsessajuttuja

Millainen olisi se kaikista kaunein pipo. Olisiko siinä nyppyjä vai palmikkoja. Varmuuden varalta tein molempia. Yläkaapista nappasin kerän Novitan Rose Mohairia, jota jäi sinne vielä pussillinen odottamaan uusia projekteja. Neuloin langan kaksinkertaisena nelosen puikoilla. 
 
Neulemalli on poimittu kirjasta Kauneimmat neulemallit, Lesley Stanfield. Kirjassa on yli 300 neulemallia. Palmikot, pitsineuleet, nyppyneuleet, oikeilla ja nurjilla silmukoilla tehtävät kuviot, nämä kaikki löytyvät kirjasta. 
 




 
 
 
Seuraavalla kerralla neuloin pipon sateenkaaren värisestä mohairlangasta. Silmukoiden luomiseen opettelin uuden tekniikan, jolla pipon reunasta tuli tosi napakka. Tässä postauksessa on myös ohje tuiki tavalliseen pipon päälakikavennukseen.
 

Nimipäiväkakku, Barbiekakku

 
Tämä pipopäinen Prinsessamme vietti nimipäiviään jonkin aikaa sitten. Meillä oli lainassa kirjastosta kakkukirja, josta innostuneena kokeilimme taikoa oman prinsessakakun. Kaikki muut kakut näyttivät haastavammilta, mutta prinsessakakku vaikutti helpolta eli "piece of cake". Sähläykseksi se meidän prinsessakakku kuitenkin meni.

Leikkasin kääretorttulevystä pieneneviä ympyröitä kasattavaksi kakkukekoon. Valitsin sopivat kulhot muoteiksi. Täytin kulhot vuorotellen kakkulevyllä, kermalla ja hillolla.
 

 
Virhe nro 1: Unohdin laittaa kulhoihin kelmun, enkä saanut kakkuja ulos ehjinä.
Virhe nro 2: Olin varannut vain yhden pötkön marsipaania kaulittavaksi hameeksi, se loppui kesken.
Virhe nro 3: Jääkaappiin ei tietenkään mahtunut niin korkea kakku.
Tämä barbi oli onneksi vyötäröltä katkaistavaa mallia, joten saimme sen istutettua vähän matalampaankin kakkuun.
 
 

 

Barbien hiusten selvittäminen

 
Barbi kävi kampaajalla ennen juhlapöytään tuloa. Kuulin vinkin, että nukkien hiukset voi selvittää huuhteluaineen avulla. Siispä liotin hiuksia huuhteluaineessa, minkä jälkeen tiheäpiikkinen kampa liukui helposti hiuksissa. Huuhteluaineesta oli todella apua. Heti kun huuhteluaineen pesi pois, kampa lakkasi luistamasta. Mutta eihän sillä väliä, kun hiukset olivat jo takuttomat.
 
 

 
Sitten kun saimme lisää marsipaania kaupasta, niin teimme vielä toisen miniprinsessakakun. Sivumennen sanoen Googlen kuvahaku sanoilla "barbi täytekakku" antaa tulokseksi aivan herkullisen näköisiä luomuksia.
 

Ja vielä pari välikäsityötä

Prinsessan sisätossuihin virkkasin koristeeksi spiraalisydämen. Ompelin sydämet muutamalla pistolla käsin tossuun kiinni, nyt kelpaa sipsutella.
Spiraalisydämen virkkausohje on täältä.
Virkkaamisessa auttoi englanti-suomi -virkkaussanasto.

 


 
Uunituoreelle prinsessalle ompelin merinovillaisen lakin tammikuun pakkasille. 
 

torstai 21. tammikuuta 2016

Kansallispukuhenkinen liivi

Mietin isoveljelle sopivaa juhlavaatetusta ristiäisiin. Löysin Marianne Valolan ompelemat kansallispukuhenkiset liivit ja niistä inspiroituneena lähdin metsästämään sopivaa villakangasta meidän pojalle. Kymenlaakson kansallispuvun hamekangas oli ainut mitä sain tähän hätään.

kansallispuvun liivin ompelu


Liivin ompelussa tuli vähän kiire. Viimeiset napit ompelin juhlia edeltävänä yönä. Lopputulos kuitenkin palkitsee kaiken vaivannäön, tulipa nuoresta herrasta komea juhla-asussaan.

juhlaliivi kansallispukukankaasta


Kaavoja etsiessäni ensimmäisenä osui käteen Ottobre 1/2013, jossa oli kannessa kokin asu. Asussa oli juuri sopivan muotoinen kaulus, joten mitä sitä enempää etsimään. Muokkasin takin kaavoista liivin. Jätin hihat pois ja kauluksesta jätin pois ylimmän napin.



Kangas oli arvokasta, joten ompelin liiviin kasvunvaraa. Liivi on nyt kokoa 98 cm, mutta saan sen suurennettua ainakin kahden koon verran. Käänsin helmasta 5 cm saumanvaran liivin sisään ja sivusaumoihin jäi 2 cm kasvunvaraa. Ompelujärjestyksen suunnittelin niin, että liivin saa suurennettua mahdollisimman vähällä purkamisella.

Edit: Liivi sopi pojalle 128 cm eli 7-vuotiaaksi asti. Käyttöikää liiville tuli siis 4,5 vuotta. Sitten ompelin uuden liivin kansallispukukankaasta




Liivin ompelujärjestys


  1. Ompelin vuorin alavarat paikoilleen.
  2. Ompelin liivin ja vuorin olkasaumat.
  3. Ompelin kauluksen valmiiksi.
  4. Ompelin kauluksen paikoilleen liivin pääntielle.
  5. Ompelin vuorin ja päällisen yhteen oikeat puolet vastakkain pääntiellä ja etureunassa. (Kauluksen saumanvarat jäivät vuorin ja päällisen väliin piiloon.) Saman toistin kädenteille. Liivi  ja vuori ovat tässä vaiheessaa erillään sivusaumoista ja helmassa. 
  6. Mittasin paljonko jätän kääntö- eli kasvunvaraa liivin helmaan. Ompelin helmasta päällisen ja vuorin yhteen 5 cm:n päästä reunasta. Kankaat olivat edelleen oikeat puolet vastakkain.
  7. Tein saumanvaroihin ohennuksia ja aukileikkauksia, käänsin liivin oikein päin ja silitin märän harson läpi saumat asentoonsa.
  8. Viimeisenä ompelin sivusauman. Tässä on 4 kangaskerrosta päällekkäin. Saumaan jäävät saumanvarat näkyviin liivin nurjalle puolelle. Tästä kohden myöhemmin aloitetaan ompeleiden purkaminen ja liivn suurentaminen.
Alakuvassa on vaihe 8 ompelematta. Liivin sisällä näkyy helmassa oleva 5 cm:n kasvunvara.

kasvunvara lapsen vaatteessa


Liiviin en tietenkään voinut ommella napinläpiä, koska ne olisivat suuremmassa koossa olleet väärässä paikassa. Kiinnitys onnistuu käsin ommeltavilla neppareilla. Oikeat napit ovat vain koristeena. Neppareita siirtämällä saa myös liiviä suurennettua, jos sivusaumasta ei pysty leventämään liiviä tarpeeksi.

liivin ompelujärjestys


Tilasin kangasta 46 cm. Kankaan leveys oli kutistamisen jälkeen 98 cm. Olisi kannatanut tilata pikkuisen suurempi pala. Keskelle taakse tuli sauma. Raidat kohdistuivat sattumalta takana ja olalla. Tämän verran jäi tilkkuja yli, ehkä niistä saisi rusetin nukelle :)

kymenlaakson kansallispuvun hamekangas

 
Lue tästä lisää miten ompelin 4 vuoden kuluttua uuden liivin kansallispukukankaasta. Siihenkin tuli kasvunvaraa. Postauksessa on myös kerrottu miten raidallisen kankaan menekki lasketaan ja paljonko liivin kankaat maksoivat.

torstai 14. tammikuuta 2016

Ristiäisiin itselle mekko

Meille syntyi marraskuussa tonttutyttö, joka tosiaan jaksaa valvoa yöt läpeensä. Vietimme ristiäisiä joulun jälkeen. Ompelin itselleni juhlaa varten simppelin trikoomekon, jossa imetyskin onnistuu. Mekon kaava on Suuresta Käsityölehdestä 10/2012. Yksityiskohtana on hihan päällipuolella kuminauharypytys.

 


 Kietaisuosa jatkuu selän taakse solmittavilla nauhoilla.



Etukappaleessa on imetystä varten reiät, jotka peittyvät kietaisuosan alle. En tehnyt viiltoja rinnan päälle, vaan vähän sivuun, ettei reikä kuulla päällimmäisen kankaan läpi.



Kukka-asetelma luistimissa

Juhlapöydän keskipisteenä oli vaaleanpunaisiin luistimiin sidottu ruusukimppu. Vihreille lehdille ripottelin ohuen ohutta folionauhaa kimaltelemaan jääkiteiden lailla. Luistimet pysyvät pystyssä, kun ne on sidottu toisiinsa nippusiteillä terästä ja varresta. Nyöritin luistimet pitsikankaasta leikatuilla nauhoilla.



Omenakynttiläjalat

Juhlapöydän koristelussa käytin joulunpunaisia omenoita, tein niistä kynttilänjalkoja. Pistin omenaporalla reiän omenan keskelle ja pohjasta leikkasin palan pois, että omena kynttilöineen pysyy tukevasti pystyssä. Omenan alle leikkasin kaksinkertaisesta foliosta piparkakun muotoisen alusen. Omenakynttilät säilyvät hyvin parikin viikkoa käyttökelpoisina. Mukavinta on, että omenat eivät vie säilytystilaa joulukoristelaatikosta. Harmittaa, että en hoksannut irrottaa omenoista tarroja!




Karkkikuuset

Kahvipöydän konvehdit olivat tarjolla pienissä karkkikuusissa. Kuusen runkona on stryroxkartio, joka on päällystetty vihreällä silkkipaperilla. Konvehdit on kiinnitetty kuuseen päättömillä nuppineuloilla. Korurasiasta lainasin helmet kuusennauhaksi.




Osa ristiäisten leivonnaisistakin oli vaaleanpunaisia. Taikinakulhossa on joulupukin kuiskaukset -keksitaikina, sen väri tulee hienonnetuista säilykekirsikoista. Voiko ihanamman väristä taikinaa ollakaan?



Ostin elämäni ensimmäisen pursottimen. Ennen olen pursotellut pakatuspussilla. Aika moneen kakkuun ja pikkuleipään truuttasin koristeet. Vielä pitää harjoitella, että tulee tasaista jälkeä, mutta nyt into korvasi taidon. Tytön ehdotuksesta piirtelin pikkuleipiin joulukuusikuvion.



Kuivakakut ja kaikki mahdolliset tein sydämenmuotoisiksi. Tässä on uunilämmin viikunakakku, taatelikakun serkku. Olen syönyt kyllästymiseen asti aikaisempina jouluina taatelikakkua, tämä oli maukasta vaihtelua.



Kahvipöydässä oli tarjolla seitsemää sorttia, jos ei enemmänkin. Sisällytin leipomuksiin mahdollisimman paljon jouluisia makuja, esim. glögiä. luumuja ja suklaata. Tarjolla oli feta-munapasteijoita, luumuinen charlotte russe, täytekakku, sacherkakku, Omar-omenakakku, After Eight -juustokakku, mausteinen glögitorttu, rocky road -kakku, viikunakakku, leipäjuustoa ja joulupukin kuiskauksia.




Sydämenmuotoisen täytekakun kuorrutin kermavaahdolla ja sydämenmuotoisilla strösseleillä.



After Eight juustokakusta tuli meidän perheen oma suosikki. After Eight rasioita on hamstrattu joulun jälkeisestä alesta neljä laatikkoa kaappiin odottamaan leivontahetkiä. Kuvassa taaempana sydämenmuotoinen mausteinen glögikakku.



Ompelin ristiäisiin myös isolle veljelle liivin hienosta villakankaasta.

P.s Arkistojen kätköistä löytyy toinenkin ristiäisaiheinen postaus, kastemekkokin on siellä esitelty tarkemmin.