Askarteluideoita maitopurkin korkista ja margariinirasian kannesta

Mitä tehdä margariinirasian kannesta tai maitopurkin korkista. Niitä kertyy viikosta toiseen, voisiko turhasta muovista askarella jotain? Tuumasta toimeen.

Margariinirasian kannesta saa valokuvalle tai kortille kehyksen. Kannen keskusta leikataan pois, reunat jätetään yhtenäisiksi. Reunojen ympäri virkataan kierros kiinteitä silmukoita. Jos askartelee lapsen kanssa, niin reunat voi kiertää paksulla langalla ympäri.

Minulla oli tässä epätasainen lanka, joka vuoroin oheni ja vuoroin paksuni, joten kehyksen reunoista on tullut hieman aaltoilevat. Tämä kehys on tosi kevyt, joten sen voi kiinnittää sinitarrallakin. Erilaisia rasioita löytyy kaupan hyllystä vaikka millä mitalla, on ovaalia ja pyöreää, joten näistä saa rakennettua vaikka kokonaisen seinän täyteen erilaisia kehyksiä.

Toinen isompi kehys syntyy paksusta, jäykästä sähköjohdosta, joka on teipattu leveällä ilmastointiteipillä (eli jesarilla) ympyräksi. Virkkauslankana on miniontelokude.

Ohjeet kehyksen virkkaamiseen:

1. krs. Virkkaa sähköjohdon ympäri kiinteitä silmukoita. 

2. krs. Kaaret: *virkkaa 7 kjs, jätä 4 silmukkaa väliin, kiinnitä 5. silmukkaan ks:lla* 

3. krs. *Virkkaa ketjusilmukkakaaren ympäri 7 ks:a, siirry seuraavaan kjs-kaareen ja virkkaa 7 ks:a*

Silmukoiden määrää muuttamalla voit soveltaa tätä ohjetta isoihin ja pieniin kehyksiin, ohuille ja paksuille langoille. Vaikkapa tuohon yllä olevaan margariinirasian kanteen.

Instagrammissa alkavat pikku hiljaa levitä leskenlehtien ja kangasvuokkojen kuvat. Tässä on minun oma "leskenlehtikuvani". Takapihalla puskee lumen keskeltä esiin kataja!

Hunajapurkin kansi oli sopivan keltainen. Pääsiäinen ja virpomiskierros ovat tulollaan, joten leikkasin hunajapurkin kansista kauniita kukkia. Tein kukkiin reiät nahan rei'ittimellä ja sidoin kukat pajunoksaan vihreällä langalla.

 Hunajapurkin kannesta leikattuja kukkia.

Onhan se vappu seuraavana, joten tässä on idea vappuhattuun :)

Vappuhattu maitopurkin korkista ja margariinirasian kannesta 

 

Tarvitset: - margariinirasian kannesta leikattu ympyrä, jonka halkaisija on 7,5 cm

                - maitopurkin tai mehupurkin korkki

                - kaksi kankaasta leikattua ympyrää, joiden halkaisijat ovat 15 cm ja 7 cm

 

1. Ompele isomman ympyrän keskelle hakaneula, hiuslenkki tai hiuspinni, riippuen siitä miten aiot vappuhattua käyttää.
2.  Ompele poimutuslangat kangasympyröihin, laita muoviaihiot kankaan keskelle, kiristä poimutuslangat niin kireälle kuin saat ja solmi langanpäät yhteen. Poimutuslangat voi ommella käsin tai ompelukoneella. Minä ompelin poimutuslangat käsin. Käsin ommellessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että pistot ovat tasapituisia, niin poimutuksestakin tulee tasainen.
3. Liimaa kuumaliimapistoolilla korkki muovialustan päälle ja koristele persoonalliseksi.

Meillä on oikein vappuhattutehdas.

 

Lisää niksejä muovin kierrätykseen löytyy täältä:

 

• Hauskat muoviset hahmot kirjontalankojen säilytykseen.
• Kalanruoto ja muita vinkkejä muovirasioiden kierrätykseen.
• Margariinirasian kannesta saa kevyen ja edullisen pirtanauhakehikon.

Ristipistoja puulle ja lukijalahja sinulle

CrossStitcher lehden 3/2017 välissä tuli tilaajalahjana maatuskan muotoinen puinen ristipistoaihio. Ohjeessa kerrottiin, että maatuska-avaimenperän taustapuolen saa siistiksi liimaamalla huopapalan taustapuolelle. Otin tämän haasteena, onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin liima.

Yksi vaihtoehto olisi ommella se huopapala reunimmaisten reikien läpi taustapuolelle. Minä käytin toista vaihtoehtoa ja tein nurjallekin puolelle ristipistot. Nyt maatuska on samannäköinen ja siisti oikealta sekä nurjalta puolelta, ainut ero ovat oikealla puolen olevat koristehelmet.

Karsin ristipistotyöstä värejä ja yksityiskohta, jotta minun ei tarvitse päätellä niin montaa langanpäätä. Tämä auttoi saamaan nurjasta puolesta siistimmän. Keskustan kukkakuvionnin tein ristipistojen sijaan virkkaamalla. Virkatun kukan ja lehdet ompelin paikoilleen. Osan täplistä toteutin kiinnittämällä helmiä.

Ristipistot ompelin riveittäin valmiiksi, jokainen rivi piti ommella neljä kertaa. Kuvasssa näkyy alkuperäinen ristipistomalli. Huomaa, että puuta on tullut ommeltua, neulakin on ihan taipunut!

Muoviset muliinilankojen säilyttimet

Seuraavassa CrossStitcher-lehden numerossa olisi ollut tilaajalahjana muovisia muliinilankojen säilyttymiä. Askartelin ne itse. Leikkasin eineslaatikoiden muovista norsuja, lampaita, pöllöjä ja kaloja. Kuvassa punainen nalle toisella rivillä on ollut heliumilmapallon painona. Sekin sopii hyvin kierrätettäväksi muliinilankavyyhdin kerimiseen. 

Lapset ompelevat mielellään pahvisia ompelukuvia, joten heitä varten kieputettiin puuvillalankaa muovieläinten ympärille. Onpahan heilläkin nyt iloisia langansäilyttimiä.

Blogini lukijalahjana tarjoan sinulle ilmaiset tulostettavat mallit :D (Anteeksi jos odotit jotain mahtavampaa otsikon perusteella.) 

Jäljennä malli muoviin ja leikkaa itsellesi hauskat säilyttinet kirjontalangoille. Muovi on niin pehmeää, että sitä voi leikata kynsisaksilla tai keittiösaksilla. Ideaa voi vielä jatkokehitellä esim. washiteipistä voisi liimata pöllölle silmät ja norsulle korvat. Tietenkin voit piirtää itse lisää hahmoja.

Tulosta kaava muliinilankojen säilyttimelle tästä linkistä.

 Unohdin laittaa tulostettavaan kaavaan tarkistusruudun, mutta hahmojen pitäisi olla 4,0 - 4,5 cm korkeita.

Minulla ei ole aavistustakaan mikä tämä muliinilankojen säilytin on oikealta nimeltään. Tiedätkö sinä? Googlen kuvahaulla saa haettua lisää malleja kun kirjoittaa hakukentään floss(y) thread bobbins.

Älä heitä pois, käytä pois, katso tästä lisää ideoita muovin hyötykäyttöön

• Askarteluideoita maitopurkin korkista ja margariinirasian kannesta
• Kahdeksan ideaa muovin hyötykäyttöön: kalanruoto leikkikeittiöön, kakkutuki, virkkausaihio... 

Hyppäähän mukaan Kangaskorjaamon idearikkaalle käsityömatkalle.

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Huhtikuun Suomi100-teemakäsityön aiheena on oma maakunta

Mistä asut, missä ovat juuresi? Missä tunnet olevasi kotona? Millaisia ovat hämäläiset, karjalaiset tai pohjalaiset? Ovatko ihmiset tosiaan eri luontoisia eripuolella suomea. Ainakin murteet kertovat mistä me tulemme. Entä millainen on kotimaakuntasi luonto? Onko teillä päin jokin maamerkki, jonka kaikki tietävät? Tiedätkö kotimaakuntasi maakuntatunnukset? Osaatko maakuntalaulun sanat? Mikä sanonta/ fraasi sopii kotikaupunkiisi? Jos kotipaikkakuntasi olisi käsityö, niin mikä se olisi? Tässäpä olisi teemaa mistä ammentaa. Itse olen vielä ihan pyörällä päästäni mihin suuntaan lähtisin. Voiko luonnetta tai murretta kuvata muka käsitöissä? Jätäpä kommentteihin lisää ideoita tai kerro mistä lähtisit itse liikkeelle.

Tervetuloa mukaan käsityön maakuntamatkalle. 

1.  Ideoi ja valmista suomi100 -teemakäsityö tai useampi, tekniikka on vapaa.
2.  Kuvaa ja esittele käsityösi muillekin sosiaalisessa mediassa.
   •  Blogijuttusi voit linkittää tämän postauksen kommentteihin. Teen niistä yhteenvedon postauksen loppuun. 
   •  Kuvan voit julkaista myös Instagrammissa ja Facebookissa #suomi100_käsityö ja tagilla @kangaskorjaamolla.
   •  Kangaskorjaamon facebook sivuille voit lisätä kuvia.
3. Ei olla turhan tarkkoja, eikä ainakaan stressata. Jos käsityösi ei valmistu juuri huhtikuussa, niin esittele se myöhemmin. Aikaisempiin teemoihin voi myös palata koko vuoden ajan ja tehdä niihin sopivan käsityön.

Tammikuun ensimmäisessä postauksessa on luettavissa jokaisen kuukauden teemat.

Tunnistatko mitä maakuntaa tämä paita edustaa?

Ompelin maakuntapaidan jo 1,5 vuotta sitten, laitoin siihen reilusti kasvunvaraa. Nyt se on sopiva. Paita syntyi fb-ompeluryhmän haasteesta, jossa piti käyttää maissia kankaanpainantaan. Tässä on linkki alkuperäiseen postaukseen, sieltä pääset myös näkemään millaista jälkeä syntyi muiden ompelijoiden maissista.

Yhteenveto huhtikuun maakunta-aiheisista käsitöistä:
Syntymäkuntani vaakuna tikattuna takataskuun

Eteläpohjalaisen kansansävelmän, Kaksipa poikaa Kurikasta, inspiroimana vaateompeluita. 

Maakuntani maamerkki karkkipaperipussukassa

Villaa seinälle maakuntalaulun tahtiin Pikku Akan tilkkuvakka -blogi

Myös Instagram kannattaa katsoa #suomi100_käsityö

Toukokuussa Suomi100-käsityöt syntyvät teemalla: Sininen ja valkoinen

Kissavillasukat ja hiuskoristeet

Tiesinhän minä, että 50 grammaa lankaa ei riitä enää lapsen villasukkiin. Eipä hätää, minulla oli takataskussa varasuunnitelma. Nyt sukat näyttävät aivan tarkoituksella näin neulotuilta, eikä niistä huomaa, että lanka on loppunut kesken.

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, joskus neulelanka loppuu pahassa paikassa - Ähäkutti, mulla oli takataskussa valmiina katti.

 
Saanko esitellä kissavillasukat. Kissan korvat on silmukoitu jälkikäteen neuleen päälle. Kissan kasvot on kirjottu samalla villalangalla mitä käytin neulomiseenkin.

Nyt uskaltaa tarttua jämälankakeriin. Ei ole väliä vaikka lanka loppuu toisessa sukassa aiemmin, koska toinen kissa voi olla suurempi ja toinen pienempi. Kärkikavennus kannattaa tehdä nauhakavennuksena, jolloin kissan kasvoihin ei tule kavennussilmukoita.

 Lankana SandnesGarn Sisu

Sifongista ommellut hiuskoristeet

Ylimmässä kuvassa ovat mukana hiuskoristeet, jotka ompelin sifonkikankaasta. Leikkasin kankaasta n. 8 cm leveän suikaleen, jonka ompelin tuppiloksi. Sitten käänsin tuppilon oikein päin, jotta saumanvarat jäivät sisäpuolelle. Tällä videolla näet miten ruusun ompelu onnistuu. Ruusun taakse ompelin hiuslenksun.

Tartu rohkeasti jämäkeriin, piilota langan loppumiskohta näkyvästi

• Jämälankalapaset yksisarvisteemalla

Jotain muuta jujua villasukkiin

• Vinoraitaiset villasukat, nämä on neulottu varpaasta varteen päin
• Kettu-villasukat, yhdistin neuleeseen kirjontaa

Maaliskuun Suomi100-teemakäsityö: Pelle Hermannin housut

Ajattelin kerrankin ommella ajoissa lapselle asun vappunaamiaisiin. Maaliskuun käsityöteema (mahtimiehet ja -naiset) tarjosi ompeluun sopivat puitteetkin. Pelle Hermanni on meidän perheen mahtimies. Hän on naurattanut meitä aikuisia, silloin kun olimme lapsia. Nyt saamme me aikuiset ja lapset nauraa yhdessä Pelle Hermannin kanssa.

Hassuttelua ja temppuilua varten ajattelin ommella pellehousuihin mahdottoman monta taskua: niin isoja, että niihin sopisi plättyjä ja mansikkahilloa. Niin hassuja taskuja, että käkättävällä kepakollakin riittäisi nauramista. Niin salaisia taskuja, että niitä ei löytäisi itse taikuri Maxkaan. Eli luvassa on hauskoja ja erilaisia taskuideoita.

Pelle Hermannin hätäaputoimisto halojata halloo...

...kiitos ja kumarrus

Löysin ullakolta tarkoitukseen sopivan punaisen liivihameen, josta leikkasin pellehousut. Liivihameessa oli henkselitkin valmiina. Taskujen ompelussa hyödynsin tilkkuja. Joihinkin taskuihin idea syntyi tilkun muodosta tai väristä.

Pellen asuun kuuluu iso rusetti kaulaan ja pieni hattu päälaelle. Askartelimme hatun kankaalla päällystetystä muoviympyrästä ja maitopurkin korkista (ohje). Henkselit eivät olleetkaan liivihameessa tarpeeksi pitkät, joten ompelin niihin jatkopalat. Toinen jatkopala on siksakin muotoinen ja toinen muuten vaan mutkikas.

Montako taskua mahtuu yksiin housuihin. Lasketaanpa...

Aloitin sateenkaaritaskun ompelulla. Voihan änkeröinen, enhän minä muistanut sateenkaaren raitojen oikeaa järjestystä. Taskun reuna on toteutettu ompelemalla siksakilla puuvillalankojen päältä.

Sateenkaaritasku sai parikseen aurinkotaskun. Keltainen kangas oli aivan auringon värinen. Taskupussi on kokonaan keltaista kangasta. Auringon säteet syntyivät applikoiden.

Housujen lahkeeseen ompelin kuumailmapallon muotoisen taskun, siinä onkin samassa kaksi taskua. Ilmapallossa oleva tasku avautuu vetoketjulla.

Toiseen lahkeeseen ompelin taikurin hatun muotoisen taskun. Applikoin pupun kurkistamaan taskusta. Pupun korvat heiluvat irtonaisina.

Takataskussa on pitkähäntäinen kissa. Kissa on tehty pienen pienistä ruskeasävyisistä tilkuista ja sitten applikoitu paikoilleen.

Toinen takatasku on kuin Marianne-karkki.

Molemmissa sivusaumoissa on taskut, jotka voi sulkea napilla.

Sivusaumassa olevien taskujen sisällä on salainen tasku, jonne voi kätkeä pienen esineen taikatempussa. Vaikka sen sormuksen, jolla aikoo kosaista Sylviaa.

Kaupan päälle housujen etutaskuissa on salakäytävät. Taikasauva osoittaa kuvassa halkion paikkaa.

Housujen lahkeessa nurjalla puolella on vielä yksi tasku piilossa. Sinne voi keriä huiveista solmitun narun. Huivinarun voi vetää esiin etutaskusta, jonne on ommeltu halkio. Tadaa!

Tässä ovat vielä kaikki taskut samassa kuvassa. Mikä on sinun suosikkisi?

Pysyitkö laskuissa mukana, montako taskua oli?

Ps. Tämä rusettitasku ei mahtunutkaan mukaan. Laitetaan tämä taskuohje muistiin, jos sitä joskus tarvitaan. Jos linkki ei näy niin tässä on toinen samanlainen rusettitasku.

Aloitin pellehousujen ompelun tosiaan jo hyvissä ajoin maaliskuussa. Olisin varmasti valmis vappunaamiaisiin. Mutta sitten tytär tulikin kotiin eskarista ja kertoi, että hän tarvitsee naamiaisasun jo seuraavalle viikolle ystävänpäiväksi. Siinä sitä oltiin ja ommeltiin kiireellä yötä myöten taskuja.

 

 

Kangaskorjaamon muita naamiasasuja:

Perhosen ja mehiläisen siivet
Ankkapuku, jossa on nokka ja räpylät
Merenneidonpuku
Palomiehen housut ja happisäiliöt

Onko stailattu kuva parempi?

Kaikki alkoi siitä, kun liityin Instagramiin tammikuun alussa. Alkuun siellä oli ihan kivaa selata erilaisia kuvia ja etsiä mielenkiintoisia tilejä seurattavaksi. Tammikuun 15. päivänä sain ensimmäisen kohtauksen. Kaikki kynnelle kykenevät latasivat sinne yhtaikaa kuvan itsestään hääpuvussaan, oli imuroivaa morsianta ja sohvalla röhnöttävää morsianta. En ole koskaan ollut laumasielu, mieluummin olen vastarannan kiiski. En oikein ymmärtänyt tällaistä joukkohurmosta pukeutua hääpukuun, ja kuvata se someen. Myöhemmin kuitenkin opin, että se oli käytä hääpukuasi -päivä.

Sitten tuli ystävänpäivä, kaikilla oli tosi romanttisia ja vaaleanpunaisia kuvia Instassa, ainakin suklaata tai palanen kakkua. Selvisin ystävänpäiväniltaan asti, sitten mulle tuli ihan pakottava tarve lisätä Instaan oma ystävänpäiväkuva. Mä kuvasin siihen alushousut ja kirjoitin ystävänpäivätervehdyksen perään.

Ystävänpäivän jälkimainingeissa kävin lukemassa Ihan oikean blogin vinkit, miten kuvata paremmin käsityöt blogiin. Pääsin kohtaan 5. Stailaus. Se tarkoitti teekupin lisäämistä käsityön viereen ja vasta sitten napataan kuva. Siirryin lukemaan suosikkiblogini uusimman postauksen, sitä mun ei olisi pitänyt tehdä, siellä oli se teekuppi ompelupöydällä. Silmäni olivat yhtä suuret kuin teevadit ihmetellessäni tätä uutta stailaushysteriaa.

Helmikuu eteni ja sitten tulivat tulppaanit. Ei ollut päivän lepoa tulppaaneista, tulppaania maljakossa, tulppaania irrallaan, tulppaania ompelutyön päällä ja tulppaania neuletyön alla. Meidän perheessä riehui oksennustauti, kun tärisevin sormin latasin someen oman pakollisen tulppaanikuvani. Siitä tuli hitti, heti kaksikymmentä tykkäystä ensimmäisellä viikolla!

Sitten olenkin elänyt sumussa, muistan vain salamavalon välähdykset ja hastagit, niitä pitää olla ainakin täysi tusina. Tämmöistä tää nyt on ollut viimeiset pari viikkoa, mää oon ommellut, stailannut, kuvannut ja ladannut someen. Musta on tullut joukkosielu, silakka parvessa. Sanokaa nyt voiko tästä parantua.

Huom. tämä teksti oli itseironiaa, toivottavasti nauroit mukana. Instagramiin liittymisen myötä olen tullut pakollakin pohtineeksi kuvien ottamisen ja jakamisen dynamiikkaa. Olen oppinut uutta kuvaamisesta ja itsestäni, sekä siitä miten suhtaudun tähän stailattuun kuvatulvaan.

Olihan minulla niitä kuviakin käsitöistäni esitellä. Ompelin pojalle kymmenet alushousut/ boxerit. Poika sai itse valita vyötärökuminauhan värin, vaihtoehdot olivat musta, harmaa tai pinkki. Kaikissa vaihtoehdoissa oli sama tähtikuvio. Nappivalinta tuli, ompelukin oli mukavampaa kun sain näin värikästä kuminauhaa käyttää. Kaava Ottobre 6/2016 Mr. Leopard.

Näillä boxereilla täydennän vielä tammikuun Suomi100 -teemakäsityötä, kansallissymbolit. Joutsenethan ne sieltä yksistä boxereista löytyvät!

Tällaisen kuvan olisin ottanut, jos en olisi pimahtanut stailauksesta.

Käyttävätköhän merenneidot pikkuhousuja? Ompelin tytölle myös alushousuja. Sekä boxerit, että pikkuhousut on ommeltu ilman vuoria. Ajattelin että ihan turhaa laittaa kaksinkertainen haarapala, kyllä se varmasti lapsella menee näinkin. Ompelin kankaat palat lomittain yhteen kolmiaskelsiksakilla.  Kaava Ottobre 6/2016 Ms. Girly. Merenneidon puvun ompelin lapselle viime syksynä.

Tällaisen kuva olisin taas ottanut, jos ei olisi tullut stailauskohtausta.

Ompelin merinovillaiset kypärälakit jääkiekkokypärän alle puettavaksi. Täydennän vielä tälläkin käsityöllä tammikuun kansallissymboli- teemaa. Se on mesikämmen, metsänkuningas, otso, marjanalle, suomen kansalliseläin.

Otimme stailatun sovituskuvankin. Pojalle sopii hyvin vielä merinovillahaalari, jonka ompelin viime talvena.

Kypärähupun kaava on Suuresta Käsityölehdestä 10/2004. Koot loppuivat 100 cm:iin, mutta lisäsin vähän leveyttä päälaelle ja takaraivolle, kun meille tarvittiin koko 128 cm.

Itselleni ompelin uudet korvaläpät, tai oikeastaan päällystin vanhat korvaläpät uudelleen. Kaavat sain purkamalla vanhan päällisen. Näistä tuli kivat ja käytännölliset. Varsinkin nyt kun joka toinen päivä on ollut pakkasta ja joka toinen päivä suojakeli, niin päähinevalinta on ollut joka kelille sopiva, kun hyllystä nappaa päähänsä korvaläpät.

Toiset korvaläpät valmistuvat hitaammin, olen huovuttanut korvaläppäkehikon ympärille villaa. Vielä saa tovin, jos toisenkin huovuttaa.

Nyt olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia sinussa herättää kuvien stailaus? Minulla tämä taisi mennä vähän yliyrittämiseksi.

Lisäluettavaksi tarjoan alusvaatekuminauhojen vertailun. Nämä alusvaatteet olivat meillä käytössä kaksi vuotta ennen kuin ompelin seuraavan koon. Kirjoitin käyttökokemuksia sinulle sopivan kuminauhan valinnan tueksi.

Maaliskuun Suomi100-teemakäsityön aiheena ovat Mahtimiehet ja -naiset

Maaliskuusssa Suomi100-vuotta teemakäsitöiden aiheena ovat mahtimiehet -ja naiset. Vietämmehän Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19. maaliskuuta. Minna Canth on ensimmäinen suomalaisen nainen, joka on saanut oman liputuspäivänsä. 

Keitä he ovat suomalaiset mahtimiehet ja -naiset, jotka voisivat tulla ikuistetuksi käsityön keinoin. Tai mitä heidän saavutuksiaan voisi kuvata käsitöissä. Kuka tekee Suomea tunnetuksi maailmalla. Kenelle suomalaiselle haluaisit välittää terveiset käsityön keinoin, nyt sen voisi tehdä. Voit lähestyä aihetta myös lapsen näkökulmasta, kuka on hänen mielestään mahtimies tai mahtinainen.

Viime vuonna tein miehelle t-paidan kloriittivärjäyksellä. Kuvaksi valikoitui jalkapallolegenda Jari Litmanen.

Toiseen paitaan tuli meidän tyttövauvan jalanjäljet. Pienestä koostaan huolimatta hän oli hyvin mahtava luonteeltaan, hän määräsi päivän kulusta ja yön unista. Täällä linkin takana enemmän vinkkejä kloriittivärjäykseeen.

Mutta pidemmittä puheitta, teema on esitelty. Toivotan kaikki tervetulleeksi mukaan teemakäsitöihin samoilla säännöillä kuin ennenkin.

Tervetuloa mukaan yhteisölliseen käsityöhaasteeseen, toimi näin:

1.  Ideoi ja valmista suomi100 -teemakäsityö tai useampi, tekniikka on vapaa.
2.  Kuvaa ja esittele käsityösi muillekin sosiaalisessa mediassa.
   •  Blogijuttusi voit linkittää tämän postauksen kommentteihin. Teen niistä yhteenvedon postauksen loppuun. 
   •  Kuvan voit julkaista myös Instagrammissa ja Facebookissa #suomi100_käsityö ja tagilla @kangaskorjaamolla.
   •  Kangaskorjaamon facebook sivuille voit lisätä kuvia.
3. Ei olla turhan tarkkoja, eikä ainakaan stressata. Jos käsityösi ei valmistu juuri maaliskuussa, niin esittele se myöhemmin. Aikaisempiin teemoihin voi myös palata koko vuoden ajan ja tehdä niihin sopivan käsityön.

Tammikuun ensimmäisessä postauksessa on luettavissa jokaisen kuukauden teemat.


Maaliskuun yhteenveto mahtimiehet ja -naiset:

Pelle Hermannin hauskat pelleilyhousut

Pikku Akan Tilkkuvakka

Sallin tekemä

Instagrammista suomi100-teemakäsityöt löytyvät hastagilla #suomi100_käsityö

Huhtikuussa mietimme mitä omasta maakunnastamme löytyy, millainen maamerkki tai maakuntatunnus voisi olla Suomi100-käsityön aiheena.