perjantai 26. heinäkuuta 2024

Itse tehty surukranssi kävyistä ja havuista

Rakkaudella, kiitollisuudella ja surukranssilla muistaen. Tämä surukranssi valmistui oman pihamme materiaaleista. Surukranssin pohjana on pajukehikko. Valkoiset kukat ovat puolikkaita käpyjä, jotka on maalattu akryylimaalilla.  Erikoinen, ekologinen ja edullinen, näin kuvailisin itsetehtyä surukranssia. 

tee itse surukranssi



Näin pari vuotta sitten Pikku Akan Tilkkuvakka -blogissa itse sidotun suruvihkon. Inspiroiduin ja ajattelin, että jos joskus tulee tarvetta, niin minäkin tartun itse kukan varteen. Nyt se päivä tuli. En kuitenkaan halunnut käyttää hautavihkon pohjana vihreää sientä, koska se on mikromuovin lähde. (Tämä tieto on peräisin Plantismin sivuilta)  Joten valitsin surukukkien pohjaksi pajukranssin.

Mistäpä saisin sopivat kukat surukranssiin? En halunnut kasvihuoneessa kasvatettuja tai kaukaa rahdattuja kukkia. Katselin takapihamme metsää, siellä kasvaa enimmäkseen mäntyä ja mustikan varpua. Olin jo edellisenä vuonna kerännyt männynkäpyjä askartelumateriaaliksi, joten siinäpä ratkaisu. 


käpykukkia surukranssiin
Tässä kuvassa näkyy lyhyt rautalanka, jonka avulla sidoin käpykukat surukranssin havunoksiin.


Tein kranssia pienissä pätkissä parin viikon ajan. Yllättävän paljon aikaa saa kulumaan näinkin yksinkertaiseen kranssiin. Leikkasin kävyt kukkamaisiksi eli irrotin kävyn alaosan oksasaksilla. Hämmästyin miten sitkeitä kävyt ovat leikata tai sitten minulla oli tylsät oksasakset. Kaiken kaikkiaan kranssiin tuli reilu 50 valkoista käpykukkaa.

 

surukranssi itse tehden


Surukranssin työvaiheet

1. Leikkasin oksasaksilla kävyistä alaosan irti, jolloin kävyt näyttävät kukkamaisilta. 

2. Pyöritin kävyn suomujen ympärille ohuen rautalangan, jonka avulla ne voi sitoa kranssiin. 

3. Maalasin kävyt Folk Art akryylimaalilla. Iso pensseli ja paljon maalia, niin syntyy peittävin lopputulos.


suruvihko käpykukat


4. Sidoin pajusta sydämenmuotoisen kranssin. Käytin yhteensä 6 pajun vartta, joista karsin oksat pois. Sidoin varret yhdeksi nipuksi, tästä kohdasta tuli sydämen keskikohta. Taivutin pajut alaspäin, 3 vartta toiseen sydämen puolikkaaseen ja kolme vartta toiseen sydämen puolikkaaseen. Taas sidoin kaikki varret yhteen nippuun, tästä nipusta tuli sydämen alareunan kärki. Kun sydänkranssi ei millään pysynyt muodossaan, niin yhdestä pajusta tuli sydämen keskikeppi ja samalla kantokahva.

Varmuuden varalta tein myös ympyrän muotoisen pajukranssin, jos sydänkranssi ei jostain syystä onnistu. Sidontaohje ympyränmuotoiseen pajukranssiin.


suruvihkon pohja pajusta

 

Annoin pajukranssien kuivua saunan lattialla pari viikkoa, jotta pajut kutistuivat. Pajut olivatkin kutistuneet niin paljon, että sidontanarut olivat aivan löysällä. Kuivumisen jälkeen kieputin matonkuteen tiukasti uudestaan kranssien ympärille tueksi.

5. Leikkasin kuusen havuista pieniä nippuja ja sidoin ne pajukranssin ympärille. Vuorottelin nippujen paikkaa, yksi oikeaan laitaan, toinen vasempaan laitaan ja kolmas keskelle. Sitomiseen käytin yhtä yhtenäistä rautalankaa, jonka pyöritin kranssin ympärille ja samalla havunippujen päälle. Tässä työvaiheessa minulla oli apuna toinen käsipari tekemässä havuniput valmiiksi. 

Tämän työvaiheen tein kaksi päivää ennen hautajaisia, jotteivät havut ala varisemaan. Säilytin kranssia ulkona, jotta havut eivät kuivu ja varise sisäilmassa.

6. Lopuksi kiinnitin valkoiset käpykukat rautalangalla havunoksiin. Muistolauseen kirjoitin paperilapulle, jonka laminoin.


Itsetehty suruseppele


Surukranssista tuli persoonallinen viimeinen tervehdys anopille, joka arvosti yksinkertaisia asioita ja jolle koti oli paras paikka maailmassa. Kranssin materiaalit ovat meidän omasta kotimetsästä. 

Kranssia tehdessä jokainen perheenjäsen sai osallistua. Lapsetkin pääsivät osalliseksi käpyjen maalaukseen ja rautalankojen pätkimiseen. Yhdessä puuhatessa oli sopiva hetki vastailla lasten kysymyksiin hautajaisiin ja kuolemaan liittyen. 

Olen tyytyväinen, että rohkenin kokeilla uutta ja tehdä surukranssin itse. Mietin, että lisäisinkö rusetin vielä kranssiin, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan kaivanne enempää väriä tai koristetta. Havuja tuli toiseen laitaan vähän tiiviimmin, ehkä se kertoo siitä, että elämän toinen puoli on ollut runsaampi tai kranssin sitoja harjoitteli sopivaa rytmitystä. Kuka sitä varmaksi tietää. 


Aikaisemmin olen tehnyt surunvalittelukortteja, kurkkaa tästä esimerkkejä

 

Hyppää mukaan Kangaskorjaamon idearikkaalle käsityömatkalle


2 kommenttia:

  1. Niin kaunis kranssi! Kauempaa katsottuna ei oikeastaan edes voisi uskoa, että kukat on tehty kävyistä.
    Lämmin osanotto suruunne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niin kuin ompelussa, niin samoin käpyjen maalaamisessakin tarvittiin ensin testimaalaus. Ensin kävyt jäivät laikukkaiksi. Mutta vaihto isoon maalisutiin auttoi. Ja maalia niin paljon, että roiskuu. Näin tuli peittävin lopputulos.

      Samalla tekniikalla saisi monenvärisiä käpykransseja ovenpieleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa takuuvarmasti. Palautteen ja kysymykset otan myös ilolla vastaan.