Kenkien uudet varret

Kävin kenkäkaupassa etsimässä uusia talvikenkiä, mutta sieltä ei löytynyt minulle sopivia kokoja. Päätin uudistaa vanhat kengät. Kenkäkaupasta sain jo vinkkiä, monien kenkien varsissa oli neulospintaa.

Mallineuleen löysin Suuresta Neulonta- ja Ompelukirjasta, vuodelta 1996.
Tein mallineuleesta oman, kapeamman version.
Malli on jaollinen 10 s:lla + 3 s. Minä loin 33 silmukkaa.
Luo silmukat pohjavärillä ja neulo 1 krs. oikein.
1. krs. (oikea puoli) kuviovärillä, 1o, ylivetokavennus, *7o, kavenna 3 silmukkaa yhteen (= nosta 1 s. n n:tta, neulo 2 s. o yhteen, ylivetokavennus) toista *:stä 10 viim. s:aan asti, 7o, 2o yht. 1o.
2. krs. kuviovärillä, 1o *1n, 3o (1o, 1n, 1o) seur. s:aan, 3o, toista *:stä 2 viim. s:aan asti, 1n, 1o. (Tällä kerroksella siis lisätään silmukat kavennettujen tilalle, lisäykset tulevat eri kohtaan kuin kavennukset.)
3. krs. ja 4. krs. pohjavärillä, toista kerroksia 1 ja 2.
Mallineuleessa kannattaa huomioida, että siksakraidat kutistavat neuletta kasaan leveyssuunnasssa.

Neuloin säärystimet tasona ja ompelin aloitus- ja lopetuskerrokset yhteen. Lopuksi viimeistelin säärystimet virkkaamalla kiinteitä silmukoita siihen reunaan, missä oli värinvaihtokohta. Lankana käytin tummanharmaata Seitsemää veljestä ja kirjavaa Isoveljeä. Nämä on jemmattu kaapin perälle vuosia sitten, ei varmasti löydy näitä sävyjä enää kaupasta. Neuloin puikoilla nro 4 ja lankojen paksuuseroa ei huomaa valmiissa työssä.

Nämä säärystimet olivat tämän vuoden toinen neuletyö. Länttään tähän loppuun kuvan vielä aikaisemmin kutomastani sukkaparista. Tein kesäksi merseroidusta puuvillalangasta nilkkasukat. Lankana oli Katia Bombay ja puikon koko oli 2,5. Neuloin samantien 4 samanlaista sukkaa, kun sillä hetkellä minua ärsytti kaupan ohuiden puuvillasukkien nopea puhkikuluminen. Nämä sukat ovat kestäneet jo puolivuotta. Ja jos yksi sukka hajoaa, niin sille löytyy vielä kaksi paria.

P:S: Linkki kolmansiin samanlaisiin sukkiin, paitsi että lankaa piti vähän jatkaa raidoittamalla, kun muuten se ei olisi riittänyt.

Takki vai haarniska

Takin ompelun aloittaminen tuntuu niin työläältä, ei se valmistu koskaan. Monta hikistä sovitusta, mille korkeudelle taskut, miten korkea kaulus, istuvatko hihat. Jossain vaiheessa alkaa helpottamaan, vielä pari tikkausta, vielä helman huolittelu, vielä vuorin kiinnitys, nyt se uusi takki on valmis.

Takin päällyskangas on mokkamaista ja siihen on brodeerattu kukkaköynnöksiä. Nurjalla on lyhyt karva. Oikein mukavan tuntuinen kangas, kunnes sitä lähtee ompelemaan. Vuorina on paksumpaa viskoosia. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 8/ 2005. Alunperin kaava on vuorittomalle tikkitakille. Pidensin takin kaavaa ja se olikin ainoa muutos jonka tein. Eli todella hyvät kaavat, tekisi mieli tehdä jo toinen takki.

Niin siitä ompelusta vielä: kangas oli todella tönkköä ommella. Katkoin neljä neulaa ompelun aikana. Se on todella paljon, sillä ommellessani tätä farkkukassia ei yksikään neula katkenut, ja kassissa oli sentään farkkua kymmenen kerrosta. Saumat kääntyivät takin sisään. Jokainen sauma piti tikata auki. Pujottelin jopa hihan sauman tikattavaksi paininjalan alle. Kangas olisi sopinut paremmin haarniskaksi.

Sovituskuva: saumat kääntyivät sisään ilman tikkauksia.

Tässä kuvassa näkyvät tikkaukset ja tasku.

Pidän tästä takista ja haluan käyttää sitä, ehkä siinä ajan mittaan tottuu liikkumaan. Takkiin tuli sopivan pitkä helma, kukkaköynnökset kohdistuivat hyvin vetoketjun molemmin puolin, takki on lämmin. Mutta jos näette minut paikoilleen jumahtaneena, niin tulkaa avaamaan vetoketju, että pääsen haarniskasta ulos!