PUH-taat lakanat

Tämän pussilakanan kuviot olen tehnyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta nyt vihdoinkin ompelin kankaan. Hyvä minä! 

Kankaan täyttäminen Nalle Puhilla sujui yksinkertaisesti ja nopeasti. Painoin seulalla Nallen paidan kuvia kankaalle. Viimeistelin karhun piirtämällä ääriviivat mustalla kangastussilla. Lakanakangas on sen verran ohutta, että nallen piirtäminen mallista onnistuu kankaan läpi.

 Tilkkuriviin on piirrelty Nalle Puhin kavereita kangastusseilla.

Alunperin tämä pussilakana oli tulossa minun käyttööni, mutta nyt tyttäreni saa sen. Meillä luetaan ja tutkitaan innokkaasti Nalle Puh -lehtiä, joten tämä on erittäin mieluinen peitto. Meillä on siirrytty suoraan vauvan pussilakanoista aikuisten kokoon, ja jätetty juniorikoon täkkipussit välistä.

Pahaa sutta ken pelkäisi osa 5 ⅝

Kolme pientä porsasta -kangas pääsi taas saksien käsittelyyn. Aikaisemmin tein miehelle samanlaisen Sepe Susi t-paidan testikäyttöön. Se on pysynyt pesussa hyvänä, musta kangas ei ole värjännyt vihreää. Joten nyt oli minun vuoroni saada oma Sepe-paita.

Possukangasta leikkoessa on kertynyt paljon tilkkuja. Ideoin lapsen t-paidan rintamukseen labyrintin, johon käytin kokonaisina säästyneet hahmot. Samoilla tulilla ompelin kaksi t-paitaa, toinen lähtee lahjaksi. Mielellään olisin ottanut valmiin sokkelotehtävän netistä tai lapsen tehtäväkirjoista, mutta sopivaa ei löytynyt. Lopulta piirsin itse sokkelon. Sokkelon piirtäminen vei aikaa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.

Venyvälle trikoolle oli hankala piirtää kangastussilla. Teippasin kankaan nurjalle puolelle leveää maalarinteippiä, niin sain kangastussilla tasaista ja tarkkarajaista jälkeä.

Lähikuva labyrintistä. Jos Sepe menee väärää reittiä, niin vaarana on päätyä betonimyllyyn.

Possukangasta oli alunperin kaksi metriä. Nyt sitä on jäljellä vielä yhteen paidan etukappaleeseen.

Sepe Susi jatkosarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet osat 1-4:

• Sepe Susi t-paita miehelle, jonka paidat ovat aina olleet mustia 
• Sepe Susi potkuhousut ja sapluunalla kankaanpainantaa
• Sepe Susi paita lapselle, sapluunalla ja perunaleimasimella kuviointia
• Sepe Susi unihaalari

Kannattaa kurkata myös: etsi parit -tehtäväpaidat


p.s. Täällä on hyviä inspiraatiokuvia tai labyrinttitehtäviä, miltä kantilta asiaa nyt katsookaan.
http://learningenglish-esl.blogspot.fi/2010/06/fairy-tales-mazes.html

Pahaa sutta ken pelkäisi osa 4 ¼

Sepe Susi  -jatkosarjamme on edennyt jo neljänteen (ja risat päälle) osaan. Tässä jaksossa Sepe Susi uneksii possujen jahtaamisesta, eli toisin sanoen ompelin yöhaalarin. Kaavat kopioin Ottobre-lehdestä 4/2012, Jumpsuit, koko 104. Kavensin kaavaa ainakin 6 cm. Jätin hupun pois ja laitoin tilalle pääntieresorin. Vetoketjun laitoin keskelle eteen.

 

Selkään painoin Sepen hahmon kontaktimuovisabluunalla ja Sepen jalanjäljet tein perunaleimasimella. Haalarissa oli keskitakasauma, joten Sepen piti mahtua takakappaleen puolikkaaseen. Ajattelin ettei kannata yrittää tehdä painokuviota sauman yli, että kuviosta tulee varmasti siisti ja tarkkarajainen.

 
Tässä vaihekuvia pääntieresorin ja vetoketjun ompelusta.
- Pyöristin resorin päät.
- Jätin vetoketjulle 1 cm saumanvaran, neulasin ja ompelin resorin avoimesta reunasta pääntielle.
- Ompelin vetoketjun etusaumaan, vetoketjun oikea puoli kankaan oikeaa puolta vasten.
- Viimeisenä tein lyhyet (noin 2 cm) tikkaukset kankaan oikealla puolella vetoketjun alkupäähän.

 Yöhaalari edestä ja takaa.

Kun kerran olin nähnyt vaivaa ja leikkonut kontaktimuovisabluunan ja kaivertanut perunalaimasimen, niin tein samoilla aineksilla trikoopaidan. Olen tehnyt melkein samanlaisen paidan aikaisemminkin, mutta se lähti lahjaksi. Tämä jää meille käyttöön. Kaava Ottobre 1/2013, Formal or Fun, koko 104 cm.

Näiden ompelusten myötä alkoi ompelukoneeni (Bernina 550) voiteluvalo vilkuttaa. En tiennyt sellaista olevankaan. Ohjekirjan mukaan merkkivalo syttyy 360 000 tikin jälkeen. Tuo tikkimäärä tuntuu isolta, vaikka toisaalta aika vähälle on jäänyt ompelukoneen ääressä istuminen. Tuon tikkimäärän kertymiseen on mennyt vuosi ja kolme kuukautta, sama aika minkä blogini on ollut olemassa. Putsasin pölyt, öljysin osat, resetoin tikkilaskurin, mutta merkkivalo jatkaa urhoollisesti vilkkumistaan. Joko kone kaipaa ammattihuoltajaa tai minulta jäi jotain oleellista ymmärtämättä manuaalista.

Sepe Susi jatkosarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet osat:
http://kangaskorjaamolla.blogspot.fi/2013/09/pahaa-sutta-ken-pelkaisi.html
http://kangaskorjaamolla.blogspot.fi/2013/09/pahaa-sutta-ken-pelkaisi-osa-ii.html
http://kangaskorjaamolla.blogspot.fi/2013/10/pahaa-sutta-ken-pelkaisi-osa-iii.html

Pöllömpää

Ostin ruskean kypärälakin, että sitä voi isosiskon jälkeen käyttää myös pikkuveli. No, kypärälakin otsaan oli läntätty nopeusmittarin kuva. Pistin virkaten kauniimman koristeen. Kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja lopputuloksena on kirjava pöllö. Oksan leikkasin fleecekankaasta ja ompelin käsin kiinni lakkiin. Tämä on muuten ensimmäinen Pinterestistä toteutettu käsityöohje.

Pöllölakki sai käyttäjältään hyväksytyn arvosanan.

 Tältä lakki näytti ennen tuunausta.

Loppukevennykseksi

Jääkaappimagneetit olivat ainut käsityö, jonka ehdin kahden viikon pituisella joululomalla tehdä. Pikaliimasin pullonkorkin taakse ensin napin korokkeeksi ja sen päälle magneetin.

Lisälukemiseksi

Kutistin vahingossa tällaisen samanlaisen kypärälakin, kun valitsin liian kuuman pesuohjelman villaiselle vaatteelle. Keksin suurentaa kypärälakin takaisin mittoihinsa neulomalla jatkopalan takasaumaan. Jatkopalaan tein lohikäärmeen harjan. Tästä voit lukea lisää kutistuneen kypärälakin suurentamisesta. 
 

Olipa kerran neulepusero

Ja sitten siitä neulepuserosta tulikin housut ja kypärälakki, juuri sopivat 3,5 -vuotiaalle.

Housut syntyivät neulepuseron hihoista. En käyttänyt kaavaa, vaan leikkasin sellaiset, mihin kangas sattui riittämään.

Pienet kiilat piti laittaa leventämään haarasaumaa ja vyötärön alle taakse. Käytössä nämä kiilat eivät näy mihinkään, tähän kuvaan vaan asettelin esille. Vyötäröllä ihan tavallinen resori.

Puseron etu-ja takakappaleesta tuli kypärälakki. Kaavan piirsin kaupasta ostusta kypärälakista. Käytin kaavapaperina tytön piirustuksia, niin tulevat piirustukset talletettua samalla. Lakin vuorina on merinovillaneulosta. Korvien kohdalle ompelin pyörylät pul-kankaasta, niin ei tuule korviin.

Päällinen ja vuori ommeltu yhteen päänaukosta.

Puseron etumus oli vaakaraidallinen ja takapuoli pystyraidallinen, niin sama raidoitus toistuu myös kypärälakissa. Lisäsin niskaan kuminauhapoimutuksen, jota ei vanhassa kypärälakissa ollut.

Lopuksi tein pienet lankatupsut kypärälakkiin. Olettekos kuulleet, että pieniä tupsuja voi tehdä pankkikortin ympärille. Tupsu syntyy vikkelämmin, kun lankaa ei tarvitse pujotella pahvikiekon reiän läpi ja pankkikortti-tupsukehikkoa voi käyttää uudelleen ja uudelleen.

Tälläinen oli neulepusero, joka päätyi viipaloitavaksi.