Kymmenen metriä ja yhdeksänkymmentä senttimetriä

Parin viime kuukauden aikana olen ottanut asiaksi tyhjentää puuvillakankaiden hyllyä. Olenkin päässyt hyvin vauhtiin. Vähän on pitänyt hakea täydennystä kangaskaupasta, kun kaapissa ei ole ollut juuri sitä oikeaa väriä. Takin ompelun jälkeen on ollut mukava suristella vaan suoraa saumaa.

Nämä jouluiset kauppakassit ovat meillä käytössä nyt.

Kauppakassit, kankaan menekki 3,4 m

Kauppakassit, menekki 1m

Kauppakassi ja neuvolakortinkannet 0,5 m

Tyynyliinat 1 m

Pussilakanat 5 m

Kauppakassit, vuoritettu samalla kankaalla, menekki 2 m

Näiden lisäksi olen ommelut kaksi tyynyliinaa ja kaksi kauppakassia eli kulutusta 2 m. Yhteensä tulin ommelleeksi puuvillakankaita 10,9 metriä kahden kuukauden aikana.

Laskinpa huvikseni myös koko vuoden kankaankulutuksen. Tai paremminkin arvioin näin jälkikäteen paljon kangasta kului vaatteisiin. Laskin käsieni kautta muuttuneen 19,1 metriä kangasta vaatteiksi/ hyödykkeiksi. Tähän summaan en laskenut kierrätysfarkuista tai neulepaidoista tehtyja uusiovaatteita. Koko vuoden saldo olisi siis pyöreästi 30 metriä ja kierrätysompelut päälle.


 Linkki kauppakassien ompeluohjeisiin.

Tonttulakki à la Kangaskorjaamo

Äkkiä. Nyt heti. Kiire tappaa luovuuden. Ei ole aikaa edes metsästää materiaaleja. Tyttö tarvitsi tonttulakin muskariin. Tein pannan päänympäri, kavensin sitä takaa, leikkasin hiippalakin, jätin poimutusvaraa otsalle. Laitoin pitsin saumaan. Ja siinä se on. Vähän erilaisempi kuin muilla. Paljon istuvampi kuin kaupasta ostettu.

Tonttulakin sivuprofiili

Tonttulakin otsalla näkyvät poimutukset.

Tänään ennen muskaria ehdimme työstää itse tehtyä muovailuvahaa. Ohje kotiutui meille paikallisen ompeluryhmän järjestämästä joulukalenterivaihdosta.  Lorvikatarrin sivuilta löytyi samainen ohje.

Laitoin vähän vihreä elintarvikeväriä sekaan, mutta olisi saanut laittaa reilusti. Muovailuvaha oli pehmeää työstää, eivätkä kädet tahmaannu yhtään.

Minä innostuin työntämään muovailuvahaa ilmapallon sisään. Käytin piimäpurkin kaadinta suppilona. Ilmapallosta tuli sellainen hypisteltävä ja muovailtava lelu. Stressileluksikin sitä voisi sanoa.

Muovailuvahan pitäisi säilyä suljetussa astiassa kuukausia. Laitoin sen ensin kelmuuun ja sitten lasipurkkiin odottelemaan seuraavaa käyttökertaa.

Lankarullamato

Ompeluharrastuksen myötä laatikkoon on kertynyt tyhjiä lankarullia. En ole heittänyt niitäkään pois. Lankarullista saa tosi kätevän sorminäppäryyttä kehittävän pujottelulelun.

Otin pitkän nyörin. Toiseen päähän huovutin pallon ja toiseen päähän neulan. Pallon pohjaksi pyöritin lankakerän ja neulan pohjana on rautalankaa.

Yleensä minulla on valmis mielikuva lopputuloksesta ennen kuin lähden toteuttamaan ideaa. Nyt etenin toisin päin. Katselin valmiita erivärisiä palloja ja mietin, miksi ne voisivat muuttua. Ensin keksin vihaisen linnun, virkkasin nokan ja sulat päälaelle, fleecestä leikkasin silmän valkuaiset ja viimeistelin kirjomalla.

Sitten ideoin sammakon, huovutin mulkosilmät ja räpylät. Kolmanneksi keksin virkata keltaiselle pallolle leijonan harjan, laitoin fleeceä nenän alle ja kirjoin muut kasvonpiirteet. Valkoinen pallo oli haastavin. Olen huovuttanut aikaisemmin kukan; kiedoin villaa styroxpallon ympärille ja leikkasin huopapallon puoliksi auki säteittein kukan terälehdiksi. Nyt yhdistin valkoisen pallon kukkaan ja siitä tuli kukkakeiju.

Tällä lankarulla madolla voi pelatessa laskea pisteitä, merkitä monta kertaa on heittänyt pallon koriin tai kaatanut keilat. Matoa voi käyttää helmitaulun tapaan laskemiseen. Joulun alla madon lankarullien määrästä voi laskea montako yötä on vielä jouluun, kun pujottaa aluksi madon häntään 24 lankarullaa.

p.s. Edellisestä blogijutustani löytyvät huovutetut korut vetoketjuilla höystettynä.

Huovutusta ja vetoketjuja

Ostin käsityömyyjäisistä huovasta ja vetoketjusta pyöritellyn rintaneulan. Se on tuossa kuvassa  turkoosi sydän. Ostoksesta innostuneena ajattelin huovuttaa itsekin muutaman rintaneulan. Aloitin puuhan vetoketjusydämellä.  Innostuin lisää ja kokeilin jotain haastavampaa, merihevosta.

Leikkasin vetoketjusta nauhan pois, jäljelle jätin vain hampaat. Harsin ketjun huomaamattomin pistoin ompelulangalla huopalevyyn, joka oli leikattu muotoonsa. (Huovutin levyt itse alusta loppuun.) Sittten leikkasin toisen huopalevyn taustaksi 1-2 mm suurempana. Ompelin vetoketjun ja päällimmäisen huopalevyn kiinni alimmaiseen helmilangalla. Pistelin neulalla jokaisen vetoketjun hampaan välistä.

Seuraavaksi lepuutin hermoja huovuttamalla palloja. Yhdistin pallot lumiukoiksi. Napeista syntyivät silinterit. Ompelin koko satsin kasaan valkoisella langalla. Niksipirkan tapaan väritin silinterin päällä pilkistävän valkoisen langan pätkän mustalla tussilla. Ripustuslenkit tein erikseen mustasta langasta. Nämä voi laittaa rintapieleen tai joulukuuseen. Minä kiinnitin jo yhden lumiukon villlakangastakkiini.

Sitten olin taas valmis tarttumaan monimutkaisempiin muotoihin; villasta syntyivät sydän ja sateenvarjo helmillä ja kirjontalangoilla koristellen.

Pari huovutettua omenaa lähtee lahjaksi lumiukon keralla.

Palasin vielä pelkän vetoketjun kimppuun ja pyörittelin ruusukkeen. Tähän meni 140 cm vetoketjua.

Pujottelin joulukuusen helmistä ja vetoketjusta. Yhteen kuuseen meni 40 cm vetoketjua. Tähän löysin idean Pinterestistä. Keräsin sinne paljon muitakin ideoita vetoketjuista ja huovasta. Ne löytyvät recycled - kierrätettyä kansiosta. (Ja oma Pinterest tilini löytyy blogin oikeasta laidasta.)

Yhteiskuva vielä huovutetuista ja vetoketjutetuista koruista. Aioin pistää näitä huovutettuja koruja kiinni villakangastakkiin ja laukkuihin. Nämä huopajutut erottuvat mielestäni enemmän edukseen ulkovaatteissa. En ompele näiden rintaneulojen taustalle valmiiksi hakaneulaa tai muutakaan kiinnitystä. Kiinnitys tapahtuu siten, että pistän hakaneulan takin sisäpuolelle ja koukkaan sillä koristeen kiinni takkiin. Näin rintaneula tulee tiiviisti kiinni takin kankaaseen, eikä se ole niin suuressa vaarassa takertua esim. auton turvavyöhön.