Paikka paikan päälle

Muuten hyviä housuja, mutta niissä oli reikä lahkeessa. Käytin kaiken taiteellisen luovuuden kehittelemällä paikkoja, jotka eivät näytä paikoilta. En tiedä maksaako vaivaa paikata vaatteita enää nykyaikana, kun melkein uusia saa kirppikseltä edullisesti. Mutta tulipahan askarreltua.

Ensimmäiseen erän paikkasin linnulla, omenalla, kruunulla ja kettukankaasta leikatulla sydämellä.

Toisessa erässä reiät olivat aivan lahkeen alareunassa, joten leikkasin reiät pois. Ruskeisiin housuihin ompelin jatkopalaksi resorin. Violetit housut huolittelin lahkeensuusta trikookaitaleella.

Tämä erä valmistui niin nopeasti, että piti askerrella vähän rusetteja kaupanpäälle. Leikkasin pinkistä trikoosta suorakulmion muotoisen tilkun ja sidoin sen keskeltä kirjontalangalla. Violettien housujen koristerusetti syntyi siten, että leikkasin trikoosta pystysuuntaan suikaleen, venytin sitä niin että reunat rullaantuivat, solmin rusetiksi ja ompelin paikoilleen. Kaikki rusetit ovat pysyneet hyvänä käytössä ja pesussa, vaikka  reunoja ei ole sen kummemmin huoliteltu.

Hymyä

Aloitinpa minäkin Hymy-helistimien keräilyn :) Ilmeisesti muutama muukin keräilee näitä ja Hymyjen hinnat ovat joskus korkeita. Nokkelana virkkaajana sain oman Hymyn kuitenkin edullisesti ja todella harvinaisessa värissä.

 

Kumpi on aito Hymy?

 Leikkasin Hymyn rungon muovisesta eineslaatikosta. Tein tuplana, että tulee varmasti jämäkkä.

Käytin vanhaa Hymy-helistintä kaavana.

Aloitin virkkaamalla kaksi vihreää pyörylää kasvoiksi. Valkoisen käsiosan sain virkattuna tasona lyhennetyillä kerroksilla. Virkkasin lisää: silmät ja suun. Ompelin ne paikoilleen. Seuraavaksi ompelin osat muovirungon ympärille. Viimeisenä virkkasin kasvojen ympärille pylväskaaret.

Valmis Hymy.

Ai niin, tämä Hymy-helistin ei helise, mutta virkattu pinta soveltuu hyvin kutiavien ikenien hinkkaamiseen. Liiaksi kuolaantuneen Hymyn voi huoletta pestä pesukoneessa.