Hei, olen Jenni ja pidän ruuasta ja käsitöistä.
Sain niin ihanan nimipäiväyllätyksen Johannalta, että täytyi sitten yhteistä nimipäiväämme juhlistaakseni laittaa hyvä kiertämään ja tässä sitä ollaan, tekemässä vieraspostausta!
Omia harrastuksiaan tulee harvemmin eriteltyä, sillä elävänä ihmisenä (ja ruokabloggarina) ruuanlaitto on jokseenkin välttämätöntä ja sitä tulee harrastettua jo ihan huomaamattaan. Mutta jos pitäisi erikseen eritellä, niin sanoisin harrastuksiini kuuluvan hyvästä ruoasta nauttimisen, käsityöt ja pelaamisen.
Olen siis ihminen Ruoka-alkemisti -blogin takana, mutta kiinnostukseni ei suinkaan rajoitu ruokaan. Tutustuin Johannaan yhteisen blogiryhmän kautta, ja on ollut ilo laajentaa omaa näkemystään bloggaamisesta eri osa-alueilla. Yhteinen sävel meiltä löytyikin niin pohjalaisuuden, kuin myös käsitöiden kautta. Tästä lähtikin sitten hullu idea tehdä lyhyt poikkitieteellinen alanvaihto ja kertoa hieman miten ruokabloggari tekee käsitöitä.
Ensimmäinen asia, joka Johannaa taisi järkyttää, oli se, että en käytä ommellessani kaavoja. Kaavat ovat vain niin epäkäytännöllisiä ja vaikeita. Puhumattakaan siitä, että ne vievät ihan tuhottomasti aikaa! Kun ei ole kaavoja, voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja tehdä ihan sitä mitä haluaa. Tai mitä osaa.
Kaavoja korvaamattomammaksi avuksi onkin ompelupuuhissani osoittautunut oma äitini. Kun ommellessa meinaa vähän tihkaista ja housuista tulla merenneitohelma väärää saumaa ommellessa, voi aina huikata äidin apuun. Kun muutaman, tai oikeastaan aika monen, ratkomisen ja laastaroidun sormen jälkeen ompelua vain jatkaa, voikin jo yllättäen huomata että hyvinhän se sujuu! Tai ainakin juuri tarpeeksi hyvin omiin tarpeisiin.
Ompelu onkin minulle terapeuttista ajanvietettä ruuanlaiton sijasta. Puhumattakaan siitä, että saa ihania asioita yllensä. Suurin motivaattori ja inspiraatio vaatteisiin minulla onkin haluamieni vaatteiden puute kaupoissa. Kun tekee itse, saa sitä mitä haluaa. Nettikaupat ovat pullolla toinen toistaan ihanimpia kankaita, joten niitä tulee ostettua jopa tahtomattaankin. Taistelevathan muutkin kangasostohimoja vastaan, enhän ole ainoa?
Kun tietää tismalleen mitä haluaa, ottaa vain kankaan kauniiseen käteen ja leikkaa. Myönnetään, suunnittelen toki aina hieman ensin, mutta pääsääntöisesti lähden vain tekemään ja toivon parasta. Nätin hameen tekeminen on oikeastaan hyvinkin yksinkertaista, suoria paloja, suoraa ommelta, saumurilla sauhuttelua, vetoketjut ja kuminauhat paikoilleen ja viimeistely.
Yllättävän helpoillakin kikoilla saa nättiä aikaiseksi. Hameiden valmistuksessa olenkin todennut kuminauhavyötärön kultaakin kalliimmaksi. Kun kuminauhan piilottaa vyötärökaitaleen sisään, ei kukaan oikeastaan edes huomaa sitä. Vyötäröstä tulee näin ihanan tyköistuva, eikä kangas jää löysäksi mistään. Pieni luovuus on siis ommellessakin paikallaan. Toisaalta uskon tekeväni monet asiat hyvin vaikean kautta, kun kokeneempi ompelija tekisi ne varmaan pienten kikkojen kautta vähemmällä vaivalla ja siistimmällä jäljellä.
Ompelutekniikoita löytyy varmaan yhtä monta erilaista kuin on ompelijaakin, joten siksi onkin hauskaa löytää ihminen, jonka tapa ommella on täysin poikkeava omastani. Vai pitäisikö sanoa omani poikkeava siitä. Siksi onkin ihana lukea näitä Johannan käsityöpostauksia ja löytää ihan uusia asioita! Esimerkiksi tämä origami-perhospinni. Pidän etenkin siitä, miten Johannan blogissa ohjeet ja vinkit on selitetty yksinkertaisesti, ei tule tyhmää oloa, kun ei tiedäkään jotain tiettyä käsityötermiä ja monet asiat on havainnollistettu hyvin. Myös uusia ja erilaisia ideoita löytyy ja kuvat ovat kaunista katseltavaa.
Olkoot siis tämä lyhyt alanvaihtoni innoittajana muille, jotka eivät ole ihan varmoja omasta käsitöidentekotavastaan ja jotka eivät noudata kaavoja. Joskus kun poikkeaa omista pinttyneistä tavoistaan, voi löytää ihan uusia ja hauskoja juttuja, usko pois!
Terveisin,
Jenni Ruoka-alkemisti -blogista
PS. Tulehan myös blogiini kurkkaamaan terveellisiä, mutta herkullisia kasvisruokareseptejä! Käsityöinspiraation kimmokkeeksi persikkapaistosta tarjoiltuna mummoni virkkaamalta pitsiliinalta.
Tässä on minun debyyttini ruokabloggaajana, kuningatarpiirakka runsaalla täytteellä ja taikinaan piilotetulla aamupuurolla. T. Johanna
Tässä on minun debyyttini ruokabloggaajana, kuningatarpiirakka runsaalla täytteellä ja taikinaan piilotetulla aamupuurolla. T. Johanna
