Taisin innostua ihan huomaamatta ympäristötaiteesta eli arkisemmin sanottuna tulin vaatettaneeksi pari arkipäiväistä esinettä.
Postilaatikon nimikyltin pidike haurastui ja kyltti tippui pois. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut liimata/ teipata nimikyltti postilaatikon kylkeen. Toinen vaihtoehto oli piristää postiljoonia sekä postinhakijaa ja vaatettaa koko postilaatikko uudelleen.
Kaapin perältä löytyi monta sopivaa vanhaa pitsiliinaa, tytär sai valita sopivimman. Kirjoin pitsiliinaan nimen. (Piilotin sen näistä kuvista kuvankäsittelyn keinoin.) Sitten ompelin liinan yhdessä puuvillakankaan kanssa lieriöksi ja pujotin asusteen postilaatikon ympärille. Porasin reiät postilaatikon yläreunaan ja kiinnitin asusteen nippusiteillä. Liinan yläreunasta leikkasin suikaleen pois, sen kiinnitin liimalla kannen päälle. Katsotaan miten liimaukset kestävät talven yli, tuoteselosteessa ainakin mainittiin liiman soveltuvan ulkokäyttöön.
Keräsin pussiin pienet jämälankakerät lahjoitettavaksi johonkin lasten askartelupajaan. Kaupunkireissulla näin yhdessä porraspielessä katuharjan, jolla oli kaulaliina varren ympärillä. Minä tahdoin myös sellaisen harjan oven pieleen, etu- ja takakuistille omansa ja vielä varastoonkin yksi. Tämän jälkeen minulla ei ollutkaan enää jämälankoja.
Virkkaamiseen jäi koukkuun... vielä tämä yksi raita, vielä tämä yksi jämälanka, sitten ripustan pyykit... Näitä puettuja katuharjoja voisi virkata myös joulunajan tuliaisiksi.
Harjanvarsi on päällystetty virkkaamalla kiinteitä silmukoita spiraalina. Lopuksi tuppilo on pujotettu varren päälle. Mitään kiinnitystä ei ole, sillä virkkasin tuppilosta riittävän tiukan.
Lisää jämälankavinkkejä:
- Harmaat jämälangat käytin jo aikaisemmin keppihevoseen.
- Isoäidinneliöistä virkattu katuharjan varren koriste